Erityisryhmien fasilitointi: miten fasilitoida esteettömiä työpajoja?

Mokasin kerran erään työpajan aloituksen oikein kunnolla. Pyysin osallistujia tutustumaan toisiinsa pareittain ja sitten esittelemään parinsa koko porukalle. Joukossa oli yksi näkövammainen, joka tuli turhautuneena tauolla antamaan palautetta. Näkövammaiset tunnistavat puhujan äänestä, joten pareittain tehdyn esittelyn jälkeen hänen oli mahdotonta tunnistaa puhujia!

Pahoittelin tilannetta, otin opiksi ja hänen kanssaan syntyikin pitkä keskustelu miten fasilitoida kun ryhmässä on näkövammaisia. (Fasilitoinnilla tarkoitetaan tässä ryhmäkeskustelujen ohjaamista, ei avustettua vuorovaikutusta.) Sen jälkeen olen ottanut ammatilliseksi haasteeksi oppia lisää aiheesta, koska työskentelen usein eri vammaisryhmien kanssa.

Fasilitoidessani kirjoitan ja piirustelen paljon ja usein kannustan osallistujia tekemään samoin. Kaikille näkyvät muistiinpanot eli ryhmämuisti auttaa pitämään puhetulvan kasassa. Käsillä tekeminen taas edistää ajattelua. Siksi Legojen rakentaminen on tehokasta leikkiä. Vaan miten helpottaa vuorovaikutusta ja asioiden muistamista, kun osallistujilla ei ole käsiä, hän ei näe tai kuule?

Näkövammaiset

Kerro diat ja kuvat ääneen, koska osallistujat eivät näe niitä. Kerran työpajan puolivälissä tauolla yksi osallistuja tuli kertomaan, ettei pystynyt lukemaan kirjoituksiani, koska on punavihersokea. Vaihdoin tauon jälkeen tussien värejä ja homma toimi. Toivoin vain, että hän olisi kertonut tästä jo alussa.

Näkövammaiselle voi olla vaikeaa tunnistaa puhujaa äänen perusteella. Oman nimen sanominen puheenvuoron alkuun auttaa tässä.

Asioiden kirjoittaminen fläpille auttaa vähentämään työmuistin kuormitusta ja aikaisemmin puhuttuun on helppo palata. Näkövammaisille tämä ei toimi. Tehtävänannot voi etukäteen tulostaa pistekirjoituksella, jolloin niihin on helpompi palata. Pistekirjoitustulosteita saa Näkövammaisten liiton kirjapainosta.

Oma kokemukseni on, että näkövammaiset ovat poikkeuksellisen hyviä kuuntelijoita ja pystyvät painamaan mieleen asioita. Lyhyillä kertauksillä voi auttaa kokonaisuuden pitämistä mielessä. Vielä etsin parempaa tapaa korvata fläpille kirjoitettu teksti. Olen pohtinut kohopaperin tai geelikynien käyttämistä, mutta en ole vielä kokeillut. Tarvittaessa muistiinpanot voi lähettää puhtaana tekstitiedostona osallistujille täydennettäväksi jälkikäteen.

Osallistujille kannattaa kuvata tilan sijoittelu eikä muutella pöytien paikkaa kesken työpajan, koska näkövammaiset suunnistavat muistikuvien perusteella.

Kuulovammaiset ja yhteistyö viittomakielen tulkkien kanssa

Tulkit toivovat materiaaleja tai tehtävänantoja etukäteen tutustuttavaksi, jotta voivat perehtyä erikoissanastoon ja teemaan. Tulkit sijoitetaan piiriin tai pöydän ääreen vastapäätä tulkattavaa. Fasilitaattorina joudun muistuttamaan itselleni, että pidän katsekontaktin osallistujassa, joka katsoo tulkkeja, enkä viittojassa. Isoissa ryhmissä tulee käyttää mikrofonia, jotta kaikkien ääni varmasti kuuluu.

Tulkkaus ei pysty välittämään kaikkea sanatonta viestintää. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka neutraalina, arvostelevana tai hyökkäävänä puheenvuoro koetaan. Tämä on hyvä pitää mielessä kun puheenvuoroja tulkitaan ja uudelleentulkitaan.

Menetelmät

Suosin mahdollisimman yksinkertaisia dialogisia menetelmiä, joissa osallistujat pääsevät itse tahdittamaan keskustelua. Yksinkertainen on usein kaunista ja toimivaa. Piirikeskustelut ja kahvilamenetelmät toimivat. Aikaa on varattava enemmän jos tarvitaan tulkkausta.

Kuurosokeille korostetaan ryhmätyöskentelyn tehtävänannon vaiheistamista ja erittelyä. Hyvä ohje mille tahansa ryhmälle:

Ryhmätyöskentelyssä oppijan tulisi aina tietää tavoite, toimintatapa ja ajankäyttö. Onko ryhmän tarkoitus kuunnella vai puhua? Miten puheenvuorot jakaantuvat esimerkiksi opettajan tai aikuisen ja oppijoiden kesken? Milloin on otettava työvälineet käyttöön? Miten ryhmätyö lopetetaan?
Lähde: Suomen kuurosokeat ry: opetus

Tilaratkaisut

Erään työpajan alussa joimme osallistujien kanssa kahvia talon meluisassa ruokalassa, johon olimme suunnitelleet pienryhmäkeskusteluja. Osallistujat olivat iäkkäitä ja keskustelukumppanini ei saanut puheestani selvää. Hänellä ja muutamalla muullakin oli kuulolaite. Niinpä siirsimme pikaisesti keskusteluryhmät pois meluisasta kahvilasta aulan varrelle. Näin varmistimme, että osallistujat kuulisivat toisensa.

Tilan kaikuisuus ja meluisuus vaikeuttaa etenkin huonokuuloisten osallistumista. Kuulolaitteen käyttäjät arvostavat induktiosilmukkaa. Ne ovat joko valmiiksi asennettuina tai sitten sellaisen voi vuokrata. Välkkyävät valot tai eri aisteja stimuloiva sisustus voi haitata autismin kirjon omaavien keskittymistä.

Pyörätuolinkäyttäjille luiskat ja kynnyksettömyys sekä riittävä tila ovat oleellisia. Erässä vanhassa rakennuksessa pyörätuolilla pääsi joko työpajatilaan ja ruokalaan tai vessaan ja työpajatilaan, mutta ei kaikkiin kolmeen paikkaan. Toisessa paikassa oli hissi portaiden tilalla, mutta se jumittui parikin kertaa ja osallistuja sai odotella huoltoyhtiön tuloa.
Opaskoirille, avustajille ja pyörätuoleille tulee varata tilaa.

Käytä selkokieltä

Fasilitoijana sorrun (liian) usein monipolvisiin tehtävänantoihin. Osallistujat eivät sitten ymmärrä niitä. Yritän sisällyttää kysymyksiin inspiraatiota ja rajoitteita. Pituus kasvaa ja sivulauseet vievät huomion harhateille. Hyvät kysymykset ja tehtävänannot ovat selkeitä. Helppotajuisuus palvelee kaikkea. Tässä auttaa selkokielisyys.

Käytä lyhyitä lauseita. Käytä osallistujille tuttuja arkisia Anna osallistujille aikaa muotoilla sanomisensa. Hyvät pikaohjeet selkokieleen löytyvät Selkokeskuksen sivuilta.

Kysy osallistujilta

Hyvän vuorovaikutuksen suunnitteluun kuuluu, että osallistujilta kysytään miten he haluavat osallistua. Yksinkertaista! Etukäteen kannattaa olla yhteydessä osallistujiin, kysyä apuvälineiden käytöstä ja tarpeista.

Osallistujat eivät välttämättä kesken työpajaa oma-aloitteisesti kerro, jos jokin tapa fasilitoinnissa ei toimi. Etenkin jos he kokevat olevansa statukseltaan altavastaajina. Pyytämällä palautetta tai tekemällä lyhyen väliarvioinnin työpajan aikana tai tauoilla voi ehkäistä tätä ja tarvittaessa korjata toimintaa.

Sovi yhdessä toimintatavoista

Työpajan alussa voidaan sopia toimintatavoista tai pelisäännöistä. Englanniksi tästä käytetään termiä ground rules. Voidaan sopia miten toimitaan, jotta osallistuminen olisi kaikille mahdollisimman sujuvaa ja huomioi osallistujien erilaiset tarpeet.

Suppeasti tämä voidaan tehdä niin, että fasilitaattori ehdottaa valmista listaa ja ryhmä hyväksyy tai muokkaa sitä. Vielä parempi, jos vain aikaa on, on rohkaistaan osallistujia esittämään pyyntö, mikä auttaisi heitä parempaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. Työpajan puolivälissä voidaan tehdä nopea tarkistus ja palaute, miten tässä on onnistuttu ja mitä voisi parantaa.
Tällöin esteettömyyden ylläpito ei jää yksin fasilitaattorin harteille vaan siitä huolehditaan kollektiivisesti. Näin edistetään laajemmin ryhmän ja sen osallistujien kyvykkyyttä ja ymmärrystä erilaisista tarpeista sekä niihin vastaamisesta. Tätä toki voi käyttää ihan kaikkien ryhmien kanssa.

Heitä ennakkoluulot syrjään

Vammaiset ovat kokemukseni mukaan tottuneet pärjäämään vammastaan huolimatta itselleen hyvinkin hankalissa tilanteissa. Yhdessä ollaan pärjätty monenlaisissa tilanteissa. Saatan alussa pyytää apua, että jos toimin heitä vaikeuttavalla tavalla, niin sanovat heti. Tämä lähestymistapa pätee kaikkien ryhmien kanssa. Kuuntelemalla, kysymällä ja uteliaisuudella luotu luottamuksen ilmapiiri höystettyä palautteen pyytämisellä sekä oppimisella on fasilitoijan itserefleksiivistä ammattitaitoa.

Ja sen kerran kun olin lähellä huutaa seis vaaratilanteen vuoksi työpajassa, kun osallistujat kiipeilivät kokouspöydille. Se oli Invalidiliiton työpajassa. Että se niistä ennakkoluuloista.

Yrityksestä huolimatta en ole löytänyt fasilitointikirjallisuudesta mitään aiheesta. Ehkä jonain päivänä saisimme tästä kirjan. Mitä viisautta haluaisit siihen?

Lämpimät kiitokset kommenteista ja virikkeistä puheenjohtaja P:lle, Anu Saulialalle, Pirkko Kuuselalle, Ville Elonheimolle, Johanna Ollille ja Jarmo Tirille.

Lähteenä käytetty Raisio, H., Valkama, K. and Peltola, E., 2014. Disability and deliberative democracy: towards involving the whole human spectrum in public deliberation. Scandinavian Journal of Disability Research, 16(1), pp.77–97.

Kehitysvammaliiton materiaaleja vuorovaikutuksen tueksi.

28.5.2020 Lisätty kappale selkokielestä.
21.11.2019 Lisätty kappale kuurosokeiden opetuksesta, tarkennettu nimen sanomista näkövammaisten kanssa ja lisätty esimerkki pistekirjoituksen hyödyntämisestä.
8.11.2019 Lisätty kappale toimintatapojen sopimisesta ja maininta mikrofonin käytöstä.
30.10.2019 Lisätty kuva ja esimerkki kirjoitustulkkien ja viittomakielen tulkkien asettelusta.

Saavutettavuus etätyöpajoissa

Lataa itsellesi muistilista saavutettavan etätyöpajan rakentamiseen ja suunnittele työpajat alusta alkaen kaikkien saataville!