Voisivatko kansalaiset osallistua päätöksiin talouden säästötoimista? Eiväthän kansalaiset osaa… vai osaisivatko? Kyllä osaavat. Olimme mukana Jyväskylässä, kun asukkaat arvioivat säästöjä asukaspaneelissa. Lisäksi kansalaiset ovat tukeneet päättäjiä vaikeiden säästöjen tekemistä Pieksämäellä ja myös Saksassa ja Kanadassa.
Jyväskylän kaupunki joutui leikkaamaan 2024 budjettiaan yhteensä 40,6 miljoonalla eurolla, joista noin 19 miljoonaa leikattiin kuntalaisten palveluista. Kaupungin päättäjät halusivat varmistua, mitä vuoden 2025 talousarviossa tulee huomioida, jotta vaikutukset eivät kasaudu kohtuuttomasti millekään väestöryhmälle. Tätä varten koottiin 30 osallistujan asukaspaneeli arvioimaan jo tehtyjen leikkausten vaikutuksia ja antamaan suosituksensa kaupungille. Tämä oli yksi Sitran käynnistämistä ja puoliksi rahoittamista kuntien talouden suunnittelua tukevien kansalaispaneelien kokeiluista. Ne ovat vieneet aimo harppauksen eteenpäin ajattelua ja osaamista siitä, miten kuntalaiset voivat olla mukana talouden suunnittelussa, päätöksenteossa ja arvioinnissa. Olimme mukana tämän paneelin suunnittelussa ja fasilitoinnissa, mutta tästä lisää myöhemmin.
Otetaan toinen esimerkki Saksasta: Solingenin kaupunki, jossa asuu 160 000 ihmistä. Kaupungin oli säästettävä 45 miljoonaa euroa vuosibudjetistaan. Kaupunginhallitus toteutti käänteisen osallistuvan budjetoinnin prosessin ja määritteli 248 säästökohdetta, jotka avattiin nettikeskusteluun. Projektin internet-sivulla vieraili 26 000 ihmistä, joista 3600 osallistui aktiivisesti kommentoimalla, priorisoimalla ja jättämällä omia ehdotuksiaan. Paikalliset sanomalehdet olivat mukana yhteistyössä. Hankkeen avulla saatiin laajaa hyväksyntää muutoin epäsuosituille ehdotuksille, kuten urheilustadionin, koulujen ja tapahtumakeskuksen sulkemiselle.
Kolmas esimerkki on Calgary Kanadassa, jossa kysyttiin asukkaiden arvoja ja prioriteetteja budjetin valmistelun tueksi. Huomattiin, että asukkaat arvostivat niitä palveluja, joita itse käyttivät. He eivät tunne tai osaa arvioida palveluja, joita eivät käytä. Näin saatiin päätöksenteon sokeat pisteet näkyviin! Perusteellinen kuvaus toteutuksesta kiinnostanee niitä, jotka suunnittelevat vuorovaikutusprosesseja työkseen:
Pieksämäellä kysyttiin kyläyhdistyksen toimesta 2015 asukkailta miten he säästäisivät. Kun päätöksenteko oli vaikeaa, niin asukkaiden itsensä vetämä prosessi auttoi. Luottamushenkilöiden oli helpompi tehdä vaikeita säästöpäätöksiä, kun tiesivät mitä asukkaat ajattelevat ja asukkaiden oli helpompi hyväksyä päätökset. Hyvä esimerkki myös, miten asukkaat voivat käynnistää ja toteuttaa osallisuusprosesseja!
Mitä keskusteluilla tavoitellaan?
Jotta säästöistä voisi rakentavasti keskustella ja jopa niin, että keskustelun tuloksista olisi hyötyä valmistelijoille ja päättäjille, on mietittävä mitä keskustelulla tavoitellaan.
- Halutaanko kuulla valituksia, turhautumista ja huutoa? Helppoa, pyydetään kertomaan mielipiteitä. Koska osallistujien ei ole mahdollisuutta vaikuttaa eikä heidän tarvitse ottaa vastuuta ratkaisuista, he voivat keskittyä kritisoimaan.
- Halutaanko, että asukkaat arvioivat säästöjen vaikutuksia, jotta valmistelijoilla ja päättäjillä on paremmat tiedot tehdä päätöksiä. Tämä vaatii aikaa ja tietoa keskustelun pohjaksi.
- Halutaanko, että asukkaat puntaroivat eri säästövaihtoehtoja, niiden sosiaalisia vaikutuksia?
- Vai halutaanko, että asukkaat antavat suosituksensa ja selkänojaa päättäjille siitä, mikä olisi vähiten huonoin vaihtoehto.
Kolme vinkkiä kuinka toimia
Mitä enemmän aihe huolettaa, turhauttaa tai herättää vastustusta, sitä enemmän osallistujien pitäisi päästä vaikuttamaan siihen. Jos asukkaat joutuvat kärsimään leikkausten vaikutuksista, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa, se turhauttaa. Se ei tunnu oikeudenmukaiselta. Se heikentää luottamusta viranomaisiin, päättäjiin ja yhteiskuntaan. Tällä on seurauksensa.
1. Kerro helppotajuisesti tilanne ja vaihtoehtoja
Jotta asukkaat voivat hyväksyä tai sietää leikkaukset, on ymmärrettävä miksi niitä tehdään ja mitä vaihtoehtoja on. Joensuu on kertonut taloudesta, kouluverkosta ja ikäluokkien pienenemisestä ja myös vaihtoehdoista helposti ymmärrettävästi. Reunaehdot on annettava.
Usein leikkauksia perustellaan sillä “ettei ole vaihtoehtoja”. Aina on vaihtoehtoja. Ne voivat olla huonoja, mutta aina niitä on. Todellista innovatiivisuutta on löytää vielä vähemmän huonoja vaihtoehtoja, mutta se on toisen kirjoituksen aihe myöhemmin.
2. Tunnusta huolet, kielteiset vaikutukset ja tunteet
Ei ole leikkauksia, joilla olisi pelkästään hyviä vaikutuksia. Olen toisaalla lukenut esitystä, jossa leikkausten ainoa vaikutus oli että “palvelut kohdistuvat paremmin tarvitsijoille”. Kuinka uskottavaa?
Huolten ja kielteisten vaikutusten kuuleminen ja tunnustaminen on ensimmäinen ja välttämätön askel, jotta keskustelu voi edetä. Todellista innovatiivisuutta on näissä tilanteissa löytää vähemmän huonoja ratkaisuja. Tällaisesta on esimerkkinä omatoimikirjastot, jotka syntyivät tarpeesta säästää ja säilyttää palvelutaso.
3. Anna lupaus mihin asukas voi vaikuttaa?
Mitä luvataan asukkaille, jotka osallistuvat tilaisuuksiin ja jättävät palautetta? Mihin se vaikuttaa? Onko säästöille oikeasti vaihtoehtoja, joista voidaan keskustella? Jos vaihtoehtoja ei ole, niin keskustelu jää huolten purkamisen ja turhautumisen tasolle. On iso riski, että palautteessa kerrotaan huonoista vaikutuksista ja vuorovaikutustilaisuuksissa valmistelijat saavat kuulla kunniansa. Asukkaille jää kokemus, että kuultiin muttei kuunneltu. Jää kokemus, että päätökset on tehty, eikä mihinkään voi vaikuttaa.
Jyväskylässä annettiin selkeä ja rohkea lupaus siitä, mihin asukaspaneeli voi vaikuttaa. Päätöksenteon avoimuuden kannalta tämä on myös erinomainen esimerkki siitä, miten paneelin tuloksia luvataan käsitellä:
Mikäli paneelissa havaitaan, että talouden tasapainottamisella on kohtuuttomia vaikutuksia joihinkin väestöryhmiin, voidaan vuoden 2025 talousarvioon tehdä painotuksia panelistien näkemyksiin pohjaten. Kolmen paneelitapaamisen aikana kirjoitetaan panelistien yhteinen julkilausuma, joka luovutetaan kaupunginhallitukselle 27.5. sekä julkistetaan kaupungin verkkosivuille. Julkilausuma lähetetään kesäkuussa talousarviokehyksen mukana toimialojen ja liikelaitosten valmistelijoille sekä lautakunnille. Syksyllä halukkaat panelistit pääsevät myös kommentoimaan lautakuntien talousarvioesityksiä.
Jyväskylän kaupunki
Tällä varmistetaan se, että osallistuminen on vaikuttavaa. Kuten Somerville (1998) on todennut “Participation without empowerment is…a confidence trick performed by the controllers of an activity on participants in that activity”
Rajaa ja lupaa vain se mikä on realistista
On vaikeaa mutta tärkeää on rajata, mihin asukkaat voivat vaikuttaa ja mihin eivät. Tämä tulee kertoa selvästi, kun osallistujia kutsutaan mukaan keskusteluun
Lupaus ei ole se, että kaikki asukkaiden toiveet toteutetaan. Se ei ole realistista. Jyväskylän talouden sopeutustoimia käsitelleessä asukaspaneelissa tehtävänannoksi muodostui: mitä vuoden 2025 talousarviossa tulee huomioida, jotta vaikutukset eivät kasaudu kohtuuttomasti millekään väestöryhmälle?
Paneelin käsittelystä rajattiin pois yksittäiset säästötoimet. Niiden perumista, vaihtoehtoisia säästökohteita tai rahan lisäämistä ei käsitelty. Se, mitä käsiteltiin, oli jo tehtyjen säästötoimien yhteisvaikutuksia eri väestöryhmille. Asukkaat otettiin siis mukaan arvioimaan tehtyjen säästöjen vaikutuksia. Vaikutusten arviointi on tärkeä osa päätöksenteon ketjua.
Vaikka kaupungin taloustilanne on tiukka, talousarviokehyksen sisällä on mahdollista tehdä painotuksia paneelin julkilausumaan pohjaten. Lisää rahaa emme talouden tasapainotustyön keskellä pysty taikomaan, mutta panelistien kokemukset tukevat meitä siinä, että pystymme kohdentamaan eurot asukkaiden tarpeita kuullen ja löytämään myös mahdolliset talouden tasapainottamistyössä muodostuneet palveluvajeet, kuvaa kokeilun ohjausryhmän puheenjohtajana toimiva kaupunginhallituksen edustaja Timo Lehtonen.
Jyväskylän kaupunki
Säästöjä ja vaikeita päätöksiä voidaan tehdä yhdessä
Rakentava ja päätöksiin vievä keskustelu vaikeistakin asioista on mahdollista. Se ei useinkaan ole helppoa. Onnistumiseen tarvitaan selkeä ja rajattu tehtävänanto, joka on kytketty tarkasti päätöksentekooon kytketty prosessi ja tietoon pohjautuva keskusteluprosessi. Fasilitoijat ja vuorovaikutustuunnittelijat tulee ottaa mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta nämä onnistumisen tekijät saadaan kohdalleen.
Ja kun tässä keskustelussa sitten onnistutaan, niin siinä vahvistuu molemminpuolinen arvostus ja luottamus kansalaisten, päättäjien ja hallinnon välillä. Ne hetket, kun ryhmä huomaa pystyneensä tekemään yhteisen päätöksen monimutkaisesta asiasta, ovat mieleenpainuvia. Samalla opitaan yhteisen päätöksenteon taitoja, joita tässä yhteiskunnassa tarvitaan.