Miten tehdä päätöksiä, joihin kaikki sitoutuvat?

Keskustelu velloo, monia eri näkemyksiä ja huoli laimeasta kompromissista, joka ei auta eteenpäin?

Suostumuspäätöksenteon vaiheet auttavat tekemään yhteisen päätöksen ja huomioimaan siinä esitetyt huolet. Organisaatio oppii ja jännitteitä voidaan ratkoa rakentavasti. Malli tulee sosiokratiastasta, jota käyttävät itseohjautuvat yhteisöt, muun muassa ketterät it-yritykset ja ekokylät.

Suostumuspäätöksenteko on eri asia kuin konsensuspäätös. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan voi elää päätöksen kanssa. On paljon helpompi tehdä päätöksiä, kun ei tarvitse 100 % suostumusta kaikilta. Tavoitteena on 70 % päätös – riittävän hyvä, jotta voidaan kokeilla turvallisesti. Tämä tukee kokeiluja ja oppimista, koska usein vasta toteutuksessa nähdään mikä toimii.

Usein päätöksiin liittyy huolia. Ne joko työstetään mukaan parantamalla päätösesitystä yhdessä tai luodaan niiden pohjalta mittarit. Niillä arvioidaan vaikka kuukauden päästä, toteutuivatko huolet ja jos, niin tarvitseeko päätöstä muuttaa. Näin kriitikoiden huolet auttavat yhteisöjä tekemään parempia päätöksiä.

Vastalauseena ja päätöksenteon esteenä hyväksytään vain huolet, jotka voivat vahingoittaa yhteisöä, sen jäseniä tai tarkoitusta. Näihin tarvitaan vahvat perustelut.

Suostumuspäätöksenteon vaiheet auttavat tekemään yhteisen päätöksen ja huomioimaan siinä esitetyt huolet. Yksi parhaista asioista on jatkuvan parantamisen malli, jossa tehtyä päätöstä arvioidaan. Organisaatio oppii ja jännitteitä voidaan ratkoa rakentavasti.

 

Suostumuspäätöksenteon vaiheet
  1. havaitaan jännite: kuvataan lauseella tilanne ja toisella lauseella mitä tarvitaan. Esimerkki: Johtoryhmän keskustelut venyvät ja yhteisiä päätöksiä ei saada aikaan. Tarvitsemme selkeän tavan tehdä yhteisiä päätöksiä, joiden toteutuksessa kaikki voivat olla mukana.
  2. Tarkistetaan auttaisiko vastaaminen tähän parantamaan organisaation olemassaolon tarkoitusta, arvon virtausta tai välttämään jotain ongelmakohtia.
  3. Tarkistetaan ymmärtävätkö kaikki kysymyksen ja tilannekuvauksen samalla tavalla.
  4. Nopeat reaktiot ehdotukseen, minkä avulla keskustelu voidaan kohdistaa kuumimpiin aiheisiin
  5. Huolien ja vastalauseiden keruu. Muotoillaan nämä kysymyksiksi, jotka avaavat ajattelua. Esimerkiksi ”Kuinka me voisimme tehdä yhdessä päätöksiä ketterästi ilman, että kaikkien tarvitsee olla paikalla?”
  6. Mietitään vastaukset kysymyksiin
  7. Juhlistetaan hyväksymistä, happy dance! Tarvittaessa vielä varmistetaan, miten seurataan ja mitataan huolien toteutumista

Prosessin päävaiheisiin liittyy muutamia hienouksia, kuten asian tai ajurin (driver) muotoilu ja huolien ratkaisujen fasilitointi. Lopussa sovitaan, miten ja millä aikataululla huolien toteutumista voidaan seurata. On helpompi tehdä päätös ja sietää epävarmuutta, kun sovitaan miten riskien tai huolien toteutumista seurataan vaikka muutaman kuukauden välein ja miten silloin toimitaan.

Näitä pääset harjoittelemaan Sosiocracy Basic Training -valmennuksessamme 8.-10.2. Tervetuloa oppimaan lisää yhteisen päätöksenteon, itseohjautuvuuden ja tiimityön organisoinnin menetelmistä.

 

Mitä sosiokratia 3.0 on? Lue lisää Codenton kokemuksista

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *