Päihteidenkäyttäjät ja äänekkäät nuorisoporukat heikentävät merkittävästi turvallisuudentunnetta ja Kauppakadun vetovoimaa. Asukkaita pelottaa. Tämä tuli selvästi esille Kauppakadun peruskorjauksen yhteydessä tehdyssä vuorovaikutusprosessissa, jonka toteutimme Jyväskylän kaupungille ja maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumolle.
Jos Kauppakadun turvallisuutta ei saada parannettua, tavoitteet sen vetovoimaisuuden vahvistamisesta eivät toteudu. Tilanne oli jo parantumassa poliisin lisättyä läsnäoloaan, mutta ongelma on nyt noussut jälleen uutisiin.
Mitä Osanassa opimme turvallisuusongelmasta Kauppakadun peruskorjauksen vuorovaikutusprosessissa ja mahdollisista ratkaisuista?
Paljon on tehty, mutta ongelma ei ratkea
Turvallisuuden parantamiseksi on tehty paljon työtä monen toimijan kesken jo vuosia ja on myös löydetty toimivia keinoja. Kartoitimme työssämme sekä jo kokeiltuja että mahdollisia Kauppakadulla tapahtuvia ratkaisukeinoja, joista alla on pieni kooste:
Mitä muuta voitaisiin tehdä? Mitä nämä kokeneet ammattilaiset neuvoisivat seuraavaksi tekemään?
Turvallisuuden lisääminen jakautuu monelle toimijalle, jolloin haasteena on, kuka ottaa kokonaisvastuun prosessin johtamisesta. Nyt Jyväskylä onkin nimennyt tähän vastuuhenkilön kaupunginkansliasta ja työryhmän. On hyvä, jos tällä saadaan aihe vahvemmin päätöksenteon ja johtamisen keskusteluihin. . Tarvitaan johdon, myös luottamushenkilöiden, panosta ja sitoutumista
Kauppakadun remontin suunnittelussa todettiin, että rakenteilla voidaan helpottaa tilannetta rajallisesti. Esimerkiksi palautteiden pohjalta lisättiin valaistusta, joka toisi turvallisuutta. Nyt katu on monin osin pimeä.
Mikään yksittäinen keino ei poista koko ongelmaa. Turvallisuusongelma on luonteeltaan kompleksinen ja vaatii jatkuvaa hallintaa – ei ole olemassa lopullista ratkaisua. Ilmiöt kietoutuvat toisiinsa. Yhteistyötä haastaa, että ongelma voidaan nähdä hyvin eri lailla eri näkökulmista.
Millaista ongelmaa ollaan ratkaisemassa?
Nuoret kokoontuvat kaduille, jos muita kokoontumispaikkoja ei ole. Hengailu ja äänekäs käytös ovat nuoruuteen liittyviä ilmiöitä. Joskus se muuttuu häiriöksi. Kuka vastaa häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisystä: poliisi, nuorisotyö vai vanhemmat? Missä määrin ongelmaa ehkäisisi, jos nuorilla olisi enemmän tiloja ja harrastusmahdollisuuksia?
Huumeiden myynti on laitonta, mutta päihtyneenä oleskelu julkisilla paikoilla ei. Päihtyneilläkin on oikeus olla kadulla. Poliisin ja vartijoiden toimivaltuudet ovat rajalliset eikä valvonnan lisääminen poista ongelmaa. Helsingissä Hämeentien ja Vaasanaukion remontin aikana ongelmakäytös siirtyi lähialueille ja kasvoi, kun valvontaa lisättiin tietyillä alueilla.
Maksuttomat wc-tilat ovat keskustassa harvassa, mikä pakottaa asunnottomat tekemään tarpeensa kadulle. Pitäisikö heille tarjota kohtaamispaikkoja, lisää maksuttomia wc-tiloja tai asuntolapaikkoja? Entä miten asunnottomuutta voitaisiin ehkäistä?
Vaikeus määritellä ongelmaa voi johtaa umpikujaan
Mitä syvemmin kompleksista ongelmaa tutkitaan, huomataan että ongelman määrittely vaikeutuu. Onko ongelmana pelottava käytös? Vai ettei nuorilla, asunnottomilla ja päihteidenkäyttäjillä ole muuta paikkaa? Vai että ihmiset päätyvät huumeidenkäyttäjiksi tai asunnottomiksi? Vai onko kyse poliisin ja vartijoiden riittämättömistä valtuuksista tai vähäisistä resursseista? Vai pitäisikö asukkaiden sietää enemmän erilaisuutta ja kovaa ääntä, jos ne eivät ole vaaraksi? Vai nämä kaikki yhdessä? Ja jotkin muut vielä lisäksi?
Ratkaisut ovat hyvin erilaisia riippuen siitä, mikä ongelmanasettelu valitaan lähtökohdaksi. Siksi alussa tarvitaan yhteinen ymmärrys ongelmasta eri toimijoiden näkökulmista. Tämä on vaikeaa, koska tyypillisesti kukin toimija lähestyy ongelmaa ja ratkaisuja omalta kantiltaan.
Vastuu jakautuu ja resurssit ovat riittämättömät
Turvallisuuden parantaminen vaatii sekä ongelmien ennaltaehkäisyä että niihin puuttumista. Vastuu jakautuu monelle taholle: kaupungille, poliisille, hyvinvointialueelle ja järjestöille. Monialainen verkostotyö on jatkunut jo pitkään, mutta ongelmat ovat toistuvasti nousseet uudestaan esiin. Samalla ulkoise tekijät, esimerkiksi säästöt tai koronan jälkivaikutukset, voivat heikentää tilannetta entisestään. Miten ongelmaa voisi ratkaista, kun yksittäinen toimija voi vaikuttaa vain rajallisesti? Mistä löytyisi lisäresursseja yhteisiin ratkaisuihin?
Yhden kohdan ratkaisu ei riitä, vaan joki tulvii ennemmin tai myöhemmin yli ellei työstetä ratkaisuja sekä ylävirrassa että alajuoksulla.
Ongelman järeyttä vastaavat työkalut
Kompleksisen haasteen, kuten turvallisuuden parantamisessa yksittäisen toimijan tai projektin vaikutukset jäävät liian suppeiksi. Tarvitaan sekä ongelman ehkäisyä yläjuoksulla että oireiden vähentämistä alajuoksulla. Vastuu jakautuu monelle toimijalle: kaupungille, poliisille, hyvinvointialueelle, järjestöille, seurakunnille, asukkaille, päättäjille ja yrityksille.
Yhteisillä tavoitteilla ja toisiaan tukevilla toimilla voidaan vähentää häiriöitä ja lisätä turvallisuutta. Jokaiselle, jota haaste koskettaa, on löydyttävä motivaatiotekijä, jotta yhteisen ongelman ratkaisu on mielekästä.
Kompleksisen haasteen, kuten turvallisuuden parantamisen, ratkaiseminen vaatii monitoimijaista yhteistyötä. Collective impact -malli on kansainvälisesti todettu toimivaksi ratkaisuksi. Siinä kootaan yhteen julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten toimijat tekemään yhteisiä, toisiaan tukevia toimia kohti samaa tavoitetta. Esimerkiksi Somervillessä lasten ylipaino saatiin väestötasolla vähenemään kolmessa vuodessa, kun kaupunki panosti puistoihin, ravintolat lisäsivät terveellisempiä ruokien tarjontaa, hedelmien ja kasvisten osuutta koulutuokailussa lisättiin.
Staten Islandilla onnistuttiin vähentämään nuorten lääkkeiden päihdekäyttöä parantamalla ohjausta ja päihdehoidon koordinointia, lisäämällä vanhempien tietoisuutta ja rajaamalla reseptilääkkeiden liikakäyttöä lainsäädännöllä. Kun toimenpiteiden vaikutuksia mitataan, toimijat voivat yhdessä oppia ja tehdä enemmän sitä, mikä toimii. Tämä vaatii luottamusta ja oppimishalua. Mukaan tarvitaan myös poliittista johtajuutta, jolla on arvovaltaa, ja kykyä yhdistää toimijoita saman tavoitteen pariin. Suomessa Collective Impact -mallia on tutkinut Itla.
Turvallisuuden parantaminen katutasolla
Turvattomuuden tunne voi aiheuttaa kurjistumiskierteen: kävijät vähenevät ja ongelmat lisääntyvät. Sosiaalinen kontrolli ja turvallisuudentunne lisääntyvät, kun asukkaat tuntevat toisensa ja alueella on ihmisiä.
Päihteidenkäyttäjien ja nuorten kanssa pärjätään paremmin, kun heitä kohdellaan ihmisinä ja osana yhteisöä. Osallisuustyö asukkaiden ja päihteidenkäyttäjien kesken on ollut yksi keino vahvistaa turvallisuutta Helsingin Kurvissa. Tuo työ on saanut myös oikeusministeriön palkinnon. Tarvitaan taitoa vahvistaa hyvän kierrettä ja tukea alueen yhteisöjä toimimaan.
Oppia kansainvälisistä ratkaisuista
Turvallisuutta heikentävä päihteidenkäyttö ja häiriökäyttäytyminen ovat yleisiä ongelmia kaupungeissa. Miten kaupunkeja on onnistuneesti kehitetty turvallisemmiksi maailmalla? Kauppakadun peruskorjaus tarjoaa Jyväskylälle tilaisuuden ottaa oppia näistä ratkaisuista ja rakentaa kaikille avointa, turvallista kaupunkitilaa.
Jyväskylä – tulevaisuuden esikuva turvallisuudessa?
Miten Jyväskylä voisi lisätä Kauppakadun turvallisuutta ja vetovoimaa kaupungin arvoja kunnioittaen, kestävällä tavalla ja huomioiden asukkaiden, yrittäjien ja kiinteistönomistajien, nuorten, asunnottomien ja päihteidenkäyttäjien tarpeet? Mitä vaikutuksia olisi sillä, jos Jyväskylästä tulisi edelläkävijä kaupunkilaisten turvallisuuden edistämisessä?