Tervetuloa

Ihmisillä on valtavasti annettavaa, jos he saavat äänensä kuuluviin, mukaan päätöksiin ja keskusteluihin. Autamme löytämään tavat ottaa ihmiset mukaan antamaan parastaan. Sitä kautta luodaan kestäviä ratkaisuja, joihin ihmiset voivat sitoutua.

Lue lisää ajatuksiamme

Mikä estää järjestötoiminnan muutosta? – Seitsemän muutoksen estettä

Keräsimme seitsemän yleisintä järjestökehittämisen estettä, joihin olemme törmänneet. Löydätkö omasi? Vai pitävätkö nämä ollenkaan paikkansa?

  1. Tavoite puuttuu, ei innosta tai on epäselväKuulostaa hyvältä, mutta on tässä muutakin tekemistä. Pakkoko sitä on juuri nyt hötkyillä, ehtiihän sitä ensi vuonnakin?
  2. Tavoite on liian kunnianhimoinen
    Tuplataan jäsenten ja aktiivien määrä kahden vuoden aikana. Helpommin kirjoitettu toimintasuunnitelmaan kuin tehty. Oikeasti, meinasitko että nämä saadaan aikaiseksi? Kaikkea hyvää entistä enemmän kaikille jäsenryhmille entisin resurssein.
  3. Ei ole aikaa
    Työntekijät menevät tukka suorana projektiraportointiputkessa hakemuksesta tuloksellisuus- ja vaikutusselvitykseen sekä loppuraportointiin. Ei siinä mitään muutosprojekteja enää pystytä tekemään. Vapaaehtoiset ehtivät juuri ja juuri saada perustoiminnan pyöritettyä, joten mistä löytyisi voimavarat ja aika muutostyölle?
  4. Toteutukseen ei ole resursseja
    Edellisen sisarus: ei ole resursseja tai rahaa, jota muutoksen tekeminen tarvitsisi.
  5. Vaikea saada muita mukaan, kuten hallitusta, valtuustoa, vapaaehtoisia tai työntekijöitä
    Koska vapaaehtoisia ei voi käskeä ja piirit sekä paikallisyhdistykset ovat itsenäisiä, niin niiden tontille ei saa mennä. Millä ihmeellä ne saadaan mukaan? Hallitusta ja työntekijöitä ei voi vaatia muutoksen tulenkantajiksi.
  6. Toteutussuunnitelma puuttuu
    Hyvät on tavoitteet, mutta sitten jatketaan hommien painamista kuin ennenkin. Pistettiin paljon tunteja timanttisen strategian hiomiseen, mutta sitten täytyykin hoitaa perustyöt alkaen jäsenrekisterin tietojen päivittämisestä loppuen ei mihinkään.
  7. Viesti ei tavoita
    Miten ihmeessä viestiä muutoksesta kun jo muutenkin kaikilla on sähköposti, Whatsapp, Messenger, Snapchat ja Slack täynnä vastaamattomia viestejä? Ja järjestölehteen painetaan juttuja vain journalistisin perustein, sillä ei järjestökehittäminen kiinnosta tavallisia lukijoita.

Nämä on ehkä kirjoitettu osin kieli poskessa, mutta kaikkiin näihin olemme kentällä törmänneet. Mikä näistä on yleisin? Vai pohditko tätä lukiessasi, että täältähän puuttuu jokin keskeinen este? Lisätään se listaan. Äänestä tai laita viestiä, niin lupaamme kirjoittaa blogin kaikkein suosituimmasta aiheesta.

 

Mitkä ovat suurimmat esteet muutokselle järjestöissä?

View Results

Loading ... Loading ...

Miten keskeytät huutamisen? – Seitsemän keinoa rauhoittaa keskustelu

Kun ihminen tuohtuu, ääni kovenee ja sanat kovenevat, niin silloin toisen kuunteleminen  loppuu. Tuohtumus pitää saada purettua, jotta keskustelu saataisiin takaisin rakentavaksi ja kuunteluyhteys palautettua. Tässä seitsemän keinoa ohjata keskustelu takaisin rakentavaan tilaan.

 

Hidasta

Pysäytä ryhmän keskustelu. ”Nyt kuulostaa, että mennään ylikierroksille. Otetaan hetki hiljaisuutta, jonka aikana voi vain hengitellä. ” Tarvittaessa pidä tauko. Neuvottelutekniikan guru William Ury kehottaa siirtymään parvekkeelle rauhoittumaan, joko kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti, jos tunteet kuumenevat.

Keskustelua voi myös hidastaa pyytämällä, että kirjataan sanottu muistiin ennen kuin seuraava puhuu. Tästä tulee luonteva tauko.

Piiritekniikassa kuka tahansa piirin jäsen voi soittaa kelloa tai merkkiäänen, kun hänestä tuntuu että on tarve rauhoittaa keskustelua. Tämän etuna on, että jokainen kantaa vastuuta keskustelun laadusta, eikä se ole fasilitaattorin harteilla.

 

Anna kaikille ääni puhe-esineellä

Toinen piiritekniikasta tuleva ja monien alkuperäiskansojen käyttämä keino on puhe-esineen käyttö. Puhe-esine laitetaan kiertämään ja vain sen pitäjä saa puhua. Täällöin keskitytään kuuntelemaan yhtä henkilöä kerrallaan. Jotta kuumentuneet puhujat saavat aikaa rauhoittua, voi kierroksen aloittaa toisesta päästä.

 

Kuuntele ja kysy lisää

Usein kiihtynyt henkilö kokee, että hänellä on jotain niin tärkeää sanottavaa, että se on pakko sanoa. Annetaan sille tilaa. Kuuntele puhujaa kunnioittavasti ja referoi lyhyesti takaisin, mitä kuulit. Voit kirjoittaa sanotun näkyviin, mikä vahvistaa kuulluksi tulemista. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi, niin tuohtumus hälvenee.

Joskus voi olla tarpeen keskeyttää huutaminen tiukasti, jos kuunteleminen ei enää onnistu: ”Nyt en pysty enää kuulemaan mitä sanot, joten voitko pysähtyä hetkeksi, jotta voin varmistaa ymmärtäväni sinua.” Tästä tekniikasta löytyy enemmän rakentavan vuorovaikutuksen (Non-violent communication) tekniikoissa.

 

Empaattinen kuuntelu

Askel syvempään kuulluksi tulemiseen on kuunnella empaattisesti ja sanoittaa toisen tarpeita. Seuraava tarina näyttää, miten rakentavan vuorovaikutuksen tekniikka (non-violent communication) auttaa luomaan yhteyttä suuttuneeseen ihmiseen, kun hän tulee kuulluksi.

Rakentavan vuorovaikutuksen  kehittäjä Marshall Rosenberg kohtasi Deheishan pakolaisleirillä Bethlehemissä 170 tuohtunutta palestiinalaista. Yhdysvaltalainen Rosenberg oli matkallaan pakolaisleiriin nähnyt useita kyynelkaasusäiliöitä, joissa luki selkeästi “Made in USA”. Keskustelun alussa yksi mies nousi pystyyn ja nimitti Marshallia murhaajaksi.


Marshall:Osoitin miehen, joka oli kutsunut minua murhaajaksi:

I: Oletko vihainen, koska haluat, että hallitus käyttää resurssejaan eri tavalla? (En tiennyt, onko arvaukseni oikea, mutta mikä on kriittinen, on vilpitön pyrkimykseni yhdistää hänen tunteensa ja tarpeensa.)

Hän: Oikein, olen vihainen! Luuletko, että tarvitsemme kyynelkaasua? Tarvitaan viemäreitä, emme kyynelkaasua! Tarvitsemme asuntoja! Tarvitsemme oman maamme!

Marshall: Olet siis raivoissasi ja arvostaisit jonkinlaista tukea elinolojen parantamisessa ja poliittisen riippumattomuuden saamisessa?

Hän: Tiedätkö, millaista on elää täällä kaksikymmentäseitsemän kuten olen elänyt täällä perheeni kanssa? Onko sinulla pienintäkään ajatusta, millaista se on ollut meille?

I: Kuulostaa, että tunnet itsesi todella epätoivoiseksi ja mietin, voinko minä tai kukaan muu ymmärtää, millaista on elää näissä olosuhteissa.

Hän: Haluat ymmärtää? Kerro minulle, onko sinulla lapsia? Ovatko he menossa kouluun? Onko heillä leikkialueita? Poikani on sairas! Hän leikkii avoviemärissä! Hänen luokkahuoneessaan ei ole kirjoja! Oletko nähnyt koulua, jossa ei ole kirjoja?

Minä: Kuulin, kuinka tuskallista on kansvattaa lapsia täällä; haluaisit minun tietävän, että haluat samaa mitä kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen – hyvän koulutuksen, mahdollisuuden pelata ja kasvaa terveellisessä ympäristössä. . .

Hän: Se on oikein, perusasioita! Ihmisoikeudet – eikö ole se, joksi te amerikkalaiset kutsutte sitä? Miksi useampi teistä ei tule tänne katsomaan millaisia ihmisoikeuksia tuotte tänne!

Minä: Haluatko, että useammat amerikkalaiset olisivat tietoisia valtavista kärsimyksistänne  ja tarkastelisivat syvemmin poliittisten toimiemme seurauksia?

Vuoropuheemme jatkui, kun hän ilmaisi kipuansa lähes kaksikymmentä minuuttia. Kuuntelin jokaisen lausunnon takana olevaa tunnetta ja tarvetta. En olllut samaa mieltä tai eri mieltä. Vastaanotin hänen sanansa, ei hyökkäyksenä, vaan lahjana ihmiseltä, joka haluaa jakaa kanssani.

Kun mies tunsi  tulleensa ymmärretyksi, hän pystyi kuulemaan minua, kun selitin tarkoitukseni olla leirissä. Tuntia myöhemmin, sama mies, joka oli kutsunut minua murhaajaksi, kutsui minut kotiinsa Ramadan-illalliselle.

Lainaus Marshall B. Rosenbergin kirjasta Nonviolent Communication tm: A Language of Life. Käännös kirjoittajan.

 

Ohjaa keskustelu tutkimaan heränneitä tunteita

Kiihtymys, kuuma hetki, voi olla tärkeä keskustelun ja ymmärryksen syvenemisen kannalta. Sitran erätauko-ohjeistuksessa ohjataan näissä tilanteissa syventämään dialogia voimakkaiden tunteiden tutkimiseen.

Huomaan, että tämä aihe herättää voimakkaita tunteita. On hyvä, että niitä tuodaan esiin, koska se auttaa meitä ymmärtämään tätä asiaa paremmin. Pyritään keskustelemaan rauhassa siten, että on tilaa kaikenlaisille kokemuksille.

Tämä asia näyttää olevan sinulle tärkeä. Hyvä, että tuot esiin sen, millaisia tunteita siihen sinulla liittyy.

Anna tasapuolisesti tilaa kaikille osallistujille kertoa tuntemuksistaan.

Millaisia tuntemuksia teillä muilla liittyy tähän?

Lue koko ohjeistus täältä. Yllättävän ristiriidan puhkeaminen -ohjeissa tapa kysytään osallistujilta, haluavatko he pysähtyä tutkimaan ristiriitaa syvemmin. Dialogia ohjataan ymmärryksen syvenemiseen ristiriidasta, ei vielä sen ratkaisemiseen.

 

Ennaltaehkäise kiistely

Luo keskusteluympäristö, jossa ihmiset kokevat tulevansa kuulluksi ja löytävät yhteisen aiheen, jolloin kiistelyä ei pääse syntymään. Ratkaisukeskeinen valmentaja Elliot Connie kuvaa videolla, miten pariterapiassa ohjaamalla keskustelu yhteisiin hyviin hetkiin ja toivottuun tulevaisuuteen vältetään kiistely ja päästään eteenpäin.

 

 

Ulkopuolinen neutraali keskustelun ohjaaja voi auttaa keskustelua pysymään rakentavana jo pelkällä läsnäolollaan. Kerran vedin työyhteisövalmennuksen tiimille, joka tiimikokouksissa toistuvasti huudettiin toisille päin naamaa. Valmennus sujui rauhallisesti ja rakentavassa hengessä. Tilaisuuden lopussa moni totesi, että tarvittaisiin enemmän näitä keskusteluja, joissa tiimi ja vetäjä kuuntelevat toisiaan.

Kysyin jälkikäteen tiimin vetäjältä mikä tässä auttoi tällä kertaa. Hän arveli, että ihmiset olivat vieraskoreita. Oli kyse sitten vieraskoreudesta tai onnistuneesta fasilitoinnista, niin muutostilanne saatiin rakentavasti eteenpäin ja kaikki tiimin jäsenet kokivat tulleensa kuulluiksi. Yhteys oli muodostunut.

 

Kuulluksi tuleminen on kaiken ydin

Kaikissa näissä eri tekniikoissa keskeistä on palauttaa yhteys keskustelijoiden välillä. Kyse on siitä, että jokainen voi kokea tulevansa kuulluksi. Tuohtumus ja huutaminen on oikeastaan merkki energiasta: tämä on todella tärkeä asia puhujalle. Koska hän ei koe tulleensa kuulluksi, joko aiemmin tai kyseisessä tilaisuudessa, on vetäjän tehtävä auttaa tuossa kuulluksi tulemisessa.

Järjestötoiminta ja pop up -vapaaehtoisuus eivät ole vastakkaisia

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 1.6.2018

Allianssin pääsihteeri Anna Munsterhjelm kirjoitti tällä palstalla (HS Mielipide 15.5.), että vaikka pop up -vapaaehtoisuus on paljon esillä, vapaaehtoistoiminta tehdään lähinnä vakiintuneissa järjestöissä. Siskot ja Simot ry:n toiminnanjohtaja Eero Väisänen vastasi (HS Mielipide 20.5.), että pop up -vapaaehtoisuudelle on selkeä tarve. Hänestä se on piilevä voimavara, kunhan se saadaan markkinoitua ja kohdennettua oikein.

Keskustelusta saa helposti sen kuvan, että järjestöjen vakiintunut toiminta ja hetkellisen sitoutumisen pop up -vapaaehtoisuus ovat uhkia toisilleen. Näin ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaan kyse on toisiinsa kytkeytyvistä ilmiöistä. Parhaat tulokset saadaan, kun järjestöjä ja popuppeilua ajatellaan yhdessä.

Yllättävä yhteiskunnallinen tilanne voi luoda hetkellisesti itseorganisoituvaa pop up -vapaaehtoisuutta. Tällainen ilmiö oli syksyn 2015 pakolaiskriisi, joka loi lyhyessä ajassa ison määrän monenlaista vapaaehtoistoimintaa. Toiminta kuitenkin hiipuu, jollei sitä ylläpidä, ohjaa ja tue pysyvä rakenne. Lähes aina tämä tarkoittaa joko uutta yhdistystä tai sitä, että jokin olemassa oleva yhdistys ottaa toiminnan siipiensä alle.

Pidemmän päälle pop up -vapaaehtoisuutta syntyy parhaiten, kun toiminnalle on jäsentyneet puitteet. Järjestöjen suuri haaste on vakiintuneen toimintamallin muuttaminen. Perinteinen yhdistystoiminta on rakennettu pysyvän sitoutumisen näkökulmasta, eikä hetkellistä vapaaehtoisuutta osata järjestöissä hyödyntää vielä kovin tehokkaasti. Ennen muuta kyse on prosessien ja ajattelumallien muutoksesta. Tulee hyväksyä ajatus, että joku voi olla toiminnassa mukana vain hetken.

Kuten Väisänenkin toteaa, pop up -vapaaehtoistoiminnassa piilee aina siemen pysyvämpään suhteeseen järjestöön. Polkua hetkellisyydestä sitoutumiseen tulisi pohtia, ja siinä järjestöillä on vielä paljon tehtävää.

Sekä järjestömuotoista toimintaa että pop up -vapaaehtoisuutta tarvitaan. Paljon yhteiskunnallista hyvää tehdään syntyy vapaaehtoistoiminnasta. Kaikkien toimintamuotojen täytyy mahdollistaa se.

Petri Toikkanen
järjestövalmentaja
Tampere

Emilia Osmala
vapaaehtoistoiminnan kehittäjä
Joensuu

Lari Karreinen
vapaaehtoisjohtamisen valmentaja
Espoo

Mitä meistä sanotaan?

  • “Olin tosi tyytyväinen, kun sain kuulla sellaisten ihmisten äänen, jotka eivät ole aikaisemmin puhuneet koko työyhteisön kuullen.”

    Meillä on käynyt monta erilaista kouluttajaa tiimeissä, mutta koska olemme niin erilainen järjestä niin se ei ole vastannut tarpeita. Nyt tuntui, että vuosien jälkeen pääsimme eteenpäin.

    “Erittäin hyödyllistä! Ensi kertaa eri virastojen saman asian kanssa työskentelevät pääsimme yhteen ja saimme sovittua konkreettiset askeleet.”

    Lari Karreinen
  • Strategioiden mestari!

    Ilman Petrin apua muutosta ei olisi tapahtunut. Nyt kaikille työntekijöille uusiutumisen tarve ja suunta on selvä.

     

    Petri Toikkanen
  • ”Emilia on kouluttajana erinomainen: avoin, valmistautunut, osaava, tilaa antava, rennon ilmapiirin luova”

    ”Rauhallinen, luonteva, innostava kouluttaja, joka on aidosti kiinnostunut meidän tilanteesta”

    ”Lähestyttävä, hyvä fasilitoija”

    Emilia Osmala