Ihmisillä on valtavasti annettavaa, jos he saavat äänensä kuuluviin, mukaan päätöksiin ja keskusteluihin. Autamme löytämään tavat ottaa ihmiset mukaan antamaan parastaan. Sitä kautta luodaan kestäviä ratkaisuja, joihin ihmiset voivat sitoutua.
Suomalainen järjestötoiminta elää epävarmuudessa ja rakennemuutoksessa. Näin kokevat suomalaiset järjestöjohtajat. Toiminnan epävarmuus, muutosten nopeus, ja monimutkaisuus ovat kasvussa. Samaan aikaan monet nykyiset organisaatiorakenteet tarvitsevat uudistamista.
Osana selvitti järjestöjen tulevaisuuden näkymiä loka-marraskuun aikana. Selvitys oli harvinaislaatuinen, sillä se kartoitti laajasti koko järjestökentän tulevaisuusnäkymiä yli sektorirajojen. Selvitys toteutettiin nettikyselyllä 500 suurimman suomalaisen järjestön ammattijohtajalle. Ydinkysymyksenä oli : Miten järjestöjen toimintaympäristö ja toiminta muuttuu seuraavan viiden vuoden kuluessa? Vastausprosentti kyselyssä oli 25,8%.
Suurimmiksi ongelmiksi järjestöissä nähdään avustusrahoituksen väheneminen, työntekijöiden jaksaminen, jäsenmäärien lasku ja vapaaehtoisten heikko sitoutuminen.
Rahoituksen väheneminen pakottaa järjestöt miettimään palveluiden tuottamista liiketoimintaperusteisesti ja kehittämään yhteistyötä yritysten ja julkisen sektorin kanssa. Vapaaehtoistoiminta vaatii tulevaisuudessa entistä ammattimaisempia käytäntöjä. Sekä palveluiden tuottaminen, että vapaaehtoistoiminnan ammattimaistuminen vaativat panostuksia osaamisen kehittämiseen.
Selvityksen mukaan järjestöt vastaavat muutostilanteeseen muun muassa palveluita ja jäsenyyden sisältöjä kehittämällä. Digitalisaatiota hyödynnetään etäosallistumista parantamalla ja talouden ja hallinnon automaatiota lisäämällä. Viestintä koettiin järjestöissä nopeasti muuttuvaksi alueeksi, johon kannatta panostaa. Strategia- ja tulevaisuustyö nähtiin myös tärkeäksi välineeksi haasteiden ratkomiseksi.
Lataa Tulevaisuuden näkymät järjestöissä -selvityksen yhteenveto tästä.
Kysyimme tilaisuuden päätteeksi osallistujilta, miten he voivat valmistautua muutokseen. Kuvassa koostettu yhteenveto osallistujien vastauksista.
Mokasin kerran erään työpajan aloituksen oikein kunnolla. Pyysin osallistujia tutustumaan toisiinsa pareittain ja sitten esittelemään parinsa koko porukalle. Joukossa oli yksi näkövammainen, joka tuli turhautuneena tauolla antamaan palautetta. Näkövammaiset tunnistavat puhujan äänestä, joten pareittain tehdyn esittelyn jälkeen hänen oli mahdotonta tunnistaa puhujia!
Pahoittelin tilannetta, otin opiksi ja hänen kanssaan syntyikin pitkä keskustelu miten fasilitoida kun ryhmässä on näkövammaisia. (Fasilitoinnilla tarkoitetaan tässä ryhmäkeskustelujen ohjaamista, ei avustettua vuorovaikutusta.) Sen jälkeen olen ottanut ammatilliseksi haasteeksi oppia lisää aiheesta, koska työskentelen usein eri vammaisryhmien kanssa.
Fasilitoidessani kirjoitan ja piirustelen paljon ja usein kannustan osallistujia tekemään samoin. Kaikille näkyvät muistiinpanot eli ryhmämuisti auttaa pitämään puhetulvan kasassa. Käsillä tekeminen taas edistää ajattelua. Siksi Legojen rakentaminen on tehokasta leikkiä. Vaan miten helpottaa vuorovaikutusta ja asioiden muistamista, kun osallistujilla ei ole käsiä, hän ei näe tai kuule?
Näkövammaiset Kerro diat ja kuvat ääneen, koska osallistujat eivät näe niitä. Kerran työpajan puolivälissä tauolla yksi osallistuja tuli kertomaan, ettei pystynyt lukemaan kirjoituksiani, koska on punavihersokea. Vaihdoin tauon jälkeen tussien värejä ja homma toimi. Toivoin vain, että hän olisi kertonut tästä jo alussa.
Näkövammaiselle voi olla vaikeaa tunnistaa puhujaa äänen perusteella. Oman nimen sanominen puheenvuoron alkuun auttaa tässä.
Asioiden kirjoittaminen fläpille auttaa vähentämään työmuistin kuormitusta ja aikaisemmin puhuttuun on helppo palata. Näkövammaisille tämä ei toimi. Tehtävänannot voi etukäteen tulostaa pistekirjoituksella, jolloin niihin on helpompi palata. Pistekirjoitustulosteita saa Näkövammaisten liiton kirjapainosta.
Oma kokemukseni on, että näkövammaiset ovat poikkeuksellisen hyviä kuuntelijoita ja pystyvät painamaan mieleen asioita. Lyhyillä kertauksillä voi auttaa kokonaisuuden pitämistä mielessä. Vielä etsin parempaa tapaa korvata fläpille kirjoitettu teksti. Olen pohtinut kohopaperin tai geelikynien käyttämistä, mutta en ole vielä kokeillut. Tarvittaessa muistiinpanot voi lähettää puhtaana tekstitiedostona osallistujille täydennettäväksi jälkikäteen.
Näkövammaiset kulkevat työpajatilassa kepin kanssa. He saattavat tarvita muiden osallistujien apua löytääkseen omalle paikalleen.
Osallistujille kannattaa kuvata tilan sijoittelu eikä muutella pöytien paikkaa kesken työpajan, koska näkövammaiset suunnistavat muistikuvien perusteella.
Tämä viittomakielen- ja kirjoitustulkkien asettelu voisi toimia fasilitointitilaisuudessa, jos osallistujat istuvat puolikaaressa. Vasemmassa reunassa ovat viittomakielen tulkit. Oikeassa reunassa istuvat kirjoitustulkit ja oikean reunan valkokankaalle tulee heidän tekstinsä. Videokuvaan vasempaan yläkulmaan on upotettu kirjoitustulkkien puheesta kirjoittama teksti. Kuvakaappaus Näkövammaisten liiton videolta Rakennetun ympäristön esteettömyys näkö- ja kuulovammaisen käyttäjän kannalta https://youtu.be/lysJsAwBM5A
Kuulovammaiset ja yhteistyö viittomakielen tulkkien kanssa Tulkit toivovat materiaaleja tai tehtävänantoja etukäteen tutustuttavaksi, jotta voivat perehtyä erikoissanastoon ja teemaan. Tulkit sijoitetaan piiriin tai pöydän ääreen vastapäätä tulkattavaa. Fasilitaattorina joudun muistuttamaan itselleni, että pidän katsekontaktin osallistujassa, joka katsoo tulkkeja, enkä viittojassa. Isoissa ryhmissä tulee käyttää mikrofonia, jotta kaikkien ääni varmasti kuuluu.
Tulkkaus ei pysty välittämään kaikkea sanatonta viestintää. Se voi vaikuttaa siihen, kuinka neutraalina, arvostelevana tai hyökkäävänä puheenvuoro koetaan. Tämä on hyvä pitää mielessä kun puheenvuoroja tulkitaan ja uudelleentulkitaan.
Menetelmät Suosin mahdollisimman yksinkertaisia dialogisia menetelmiä, joissa osallistujat pääsevät itse tahdittamaan keskustelua. Yksinkertainen on usein kaunista ja toimivaa. Piirikeskustelut ja kahvilamenetelmät toimivat. Aikaa on varattava enemmän jos tarvitaan tulkkausta.
Kuurosokeille korostetaan ryhmätyöskentelyn tehtävänannon vaiheistamista ja erittelyä. Hyvä ohje mille tahansa ryhmälle:
Ryhmätyöskentelyssä oppijan tulisi aina tietää tavoite, toimintatapa ja ajankäyttö. Onko ryhmän tarkoitus kuunnella vai puhua? Miten puheenvuorot jakaantuvat esimerkiksi opettajan tai aikuisen ja oppijoiden kesken? Milloin on otettava työvälineet käyttöön? Miten ryhmätyö lopetetaan? Lähde: Suomen kuurosokeat ry: opetus
Tilaratkaisut Erään työpajan alussa joimme osallistujien kanssa kahvia talon meluisassa ruokalassa, johon olimme suunnitelleet pienryhmäkeskusteluja. Osallistujat olivat iäkkäitä ja keskustelukumppanini ei saanut puheestani selvää. Hänellä ja muutamalla muullakin oli kuulolaite. Niinpä siirsimme pikaisesti keskusteluryhmät pois meluisasta kahvilasta aulan varrelle. Näin varmistimme, että osallistujat kuulisivat toisensa.
Tässä tilassa on induktiosilmukka kuulolaitteen käyttäjiä varten.
Tilan kaikuisuus ja meluisuus vaikeuttaa etenkin huonokuuloisten osallistumista. Kuulolaitteen käyttäjät arvostavat induktiosilmukkaa. Ne ovat joko valmiiksi asennettuina tai sitten sellaisen voi vuokrata. Välkkyävät valot tai eri aisteja stimuloiva sisustus voi haitata autismin kirjon omaavien keskittymistä.
Pyörätuolinkäyttäjille luiskat ja kynnyksettömyys sekä riittävä tila ovat oleellisia. Erässä vanhassa rakennuksessa pyörätuolilla pääsi joko työpajatilaan ja ruokalaan tai vessaan ja työpajatilaan, mutta ei kaikkiin kolmeen paikkaan. Toisessa paikassa oli hissi portaiden tilalla, mutta se jumittui parikin kertaa ja osallistuja sai odotella huoltoyhtiön tuloa. Opaskoirille, avustajille ja pyörätuoleille tulee varata tilaa.
Tässä mitataan oviaukon leveyttä. Tällä kertaa se riitti sähköpyörätuolille.
Kysy osallistujilta Hyvän vuorovaikutuksen suunnitteluun kuuluu, että osallistujilta kysytään miten he haluavat osallistua. Yksinkertaista! Etukäteen kannattaa olla yhteydessä osallistujiin, kysyä apuvälineiden käytöstä ja tarpeista.
Osallistujat eivät välttämättä kesken työpajaa oma-aloitteisesti kerro, jos jokin tapa fasilitoinnissa ei toimi. Etenkin jos he kokevat olevansa statukseltaan altavastaajina. Pyytämällä palautetta tai tekemällä lyhyen väliarvioinnin työpajan aikana tai tauoilla voi ehkäistä tätä ja tarvittaessa korjata toimintaa.
Sovi yhdessä toimintatavoista Työpajan alussa voidaan sopia toimintatavoista tai pelisäännöistä. Englanniksi tästä käytetään termiä ground rules. Voidaan sopia miten toimitaan, jotta osallistuminen olisi kaikille mahdollisimman sujuvaa ja huomioi osallistujien erilaiset tarpeet.
Suppeasti tämä voidaan tehdä niin, että fasilitaattori ehdottaa valmista listaa ja ryhmä hyväksyy tai muokkaa sitä. Vielä parempi, jos vain aikaa on, on rohkaistaan osallistujia esittämään pyyntö, mikä auttaisi heitä parempaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. Työpajan puolivälissä voidaan tehdä nopea tarkistus ja palaute, miten tässä on onnistuttu ja mitä voisi parantaa. Tällöin esteettömyyden ylläpito ei jää yksin fasilitaattorin harteille vaan siitä huolehditaan kollektiivisesti. Näin edistetään laajemmin ryhmän ja sen osallistujien kyvykkyyttä ja ymmärrystä erilaisista tarpeista sekä niihin vastaamisesta. Tätä toki voi käyttää ihan kaikkien ryhmien kanssa.
Heitä ennakkoluulot syrjään Vammaiset ovat kokemukseni mukaan tottuneet pärjäämään vammastaan huolimatta itselleen hyvinkin hankalissa tilanteissa. Yhdessä ollaan pärjätty monenlaisissa tilanteissa. Saatan alussa pyytää apua, että jos toimin heitä vaikeuttavalla tavalla, niin sanovat heti. Tämä lähestymistapa pätee kaikkien ryhmien kanssa. Kuuntelemalla, kysymällä ja uteliaisuudella luotu luottamuksen ilmapiiri höystettyä palautteen pyytämisellä sekä oppimisella on fasilitoijan itserefleksiivistä ammattitaitoa.
Ja sen kerran kun olin lähellä huutaa seis vaaratilanteen vuoksi työpajassa, kun osallistujat kiipeilivät kokouspöydille. Se oli Invalidiliiton työpajassa. Että se niistä ennakkoluuloista.
Yrityksestä huolimatta en ole löytänyt fasilitointikirjallisuudesta mitään aiheesta. Ehkä jonain päivänä saisimme tästä kirjan. Mitä viisautta haluaisit siihen?
Lari Karreinen Kirjoittaja otti muutama vuosi sitten ammatilliseksi haasteekseen ymmärtää paremmin, miten voimme luoda mahdollisimman esteetöntä vuorovaikutusta erilaisten osallistujien välillä.
Lämpimät kiitokset kommenteista ja virikkeistä puheenjohtaja P:lle, Anu Saulialalle, Pirkko Kuuselalle, Ville Elonheimolle, Johanna Ollille ja Jarmo Tirille.
21.11. lisätty kappale kuurosokeiden opetuksesta, tarkennettu nimen sanomista näkövammaisten kanssa ja lisätty esimerkki pistekirjoituksen hyödyntämisestä. 8.11. Lisätty kappale toimintatapojen sopimisesta ja maininta mikrofonin käytöstä. 30.10. Lisätty kuva ja esimerkki kirjoitustulkkien ja viittomakielen tulkkien asettelusta.
Keskusjärjestöjen tehtävä on tukea jäsenjärjestöjä ja monet taistelevat sen kanssa, miten pitäisi tukea jäsenjärjestöjä. Asiakasta pitää tuntea samaan aikaan kun tuen pitää olla resurssitehokasta. En usko, että löytyy yleispätevää tapaa toimia, mutta kehittämisen varaa on aina.
Partioliikkeen Maailmanjärjestö (WOSM) on viimeisinä vuosina panostanut paljon jäsenjärjestöjen tukemiseen. He ovat rakentaneet mallin minkä he kutsuvat WOSM Services. Malli toimii täysin räätälöidysti jäsenjärjestön tarpeiden mukaan, mitään yleispätevää tukiprosessia ei ole, vaan se aina muokataan tukitarpeen ja jäsenjärjestön mukaan. Pilottivaiheen jälkeen palvelu otettiin käyttöön kokonaisuudessaan vuodenvaihteen 2019 jälkeen.
Julkaisut helposti saatavilla
Palvelu toimii nettisivuna, mistä löytyy kaikki uusimmat julkaisut helposti saatavilla sekä kaikki osa-alueet mihin tukea voi pyytää. Ja mitä hienointa, samalla sivulla löytyy myös avunpyynnön hakukaavake minkä kautta kaikki tukipyynnöt ohjataan. Jäsenjärjestöt voivat siis palvelun kautta pyytää yhteydenottoa/ sparrausta/ auditointia/ apua ja vielä valita jos haluat lukea lisää aiheesta, haluaako, että joku tulee käymään heidän tapahtumassa tai olisiko vielä parempaa jos konsultti tulisi paikan päälle kerran tai kaksi rakentamaan järjestölle suunnitelma kehitystyölle?
Vastuu pyytäjällä
Hieno asia palvelumallissa on se, että vastuu on pyytäjällä. Kaikki avunpyynnöt ovat harkittuja ja mietittyjä ja pidemmän aikaisesta tuesta on yleensä kyse. Pyynnöt tehdään keskitetysti, eli ihan tavalliselle vapaaehtoiselle itse pyytäminen ei ole suunniteltu. Näin saadaan tuki räätälöityä asiakkaan tarpeeseen eikö turvauduta yleispäteviin malleihin mitkä harvoin palvelevat.
Nousujohteinen vapaaehtoistyö
Konsulttitiimi palvelun takana analysoi pyynnöt, he saattavat kysellä tarkentavia kysymyksiä ja lopuksi he rakentavat ja tarjoavat parhaimman tuen. Tiimiin kuuluu asiantuntioita koko maailmasta, ja hekin ovat vapaaehtoisia kuten kaikki partiossa. Konsultit ovat rekrytoitu pitkin vuotta ja heidän verkosto alkaa olemaan hyvin kattava. Miettikää myös minkälainen kannustus konsulttina toimiminen on, kun olet tehnyt kaikkea omassa maassa jos olet valmis jakamaan osaamistasi muille. Erinomainen henkilökohtainen kehitysmahdollisuus.
Islantiin jakamaan johtamisoppeja
Minulle tarjottiin tällainen mahdollisuus viime keväänä, kun sain pyynnön lähteä Islantiin. Suomelta oli pyydetty workshoppeja aiheesta miten hyvä johtaminen viedään paikallistasoon asti käytäntöön. Idean koulutuksen pyytämiseksi juuri näihin aiheisiin he olivat keränneet eri kansainvälisistä tapahtumista, joissa he ahkerasti ovat seuranneet. Johtamisen kouluttajana olen tuttu heille ennestään ja pyyntö tuli minulle suoraan. Löydettiin myös rahoitusta toiselle henkilölle joten kahdestaan lähdettiin Islannin Skatar järjestön jäsenkokoukseen missä kaikki johtajat olivat kokoontuneet.
Visiitin jälkeen olen satunnaisesti pitänyt yhteyttä Islantilaisiin kun ollaan tavattu kansainvälisissä tapahtumissa ja etäkokouksissa. He ovat edistäneet oppejaan ahkerasti ja tuloksia on nähtävissä. Tällä hetkellä mietitään minkälaista lisätukea olisi hyvä ja miten se voisi rahoittaa. Täytyy myöntää, että on kivaa matkustaa Islantiin viikonlopun yli mutta oli se rankkaa ja työtä sai kyllä tehdä. On kuitenkin ollut todella kivaa jakaa osaamistamme Suomesta ja kannustaa partiolaisia toisessa maassa eteenpäin.
Mikä sopii teille?
Näin valtavan ja monipuolisen tuen voi rakentaa kun on paljon jäseniä ja laaja verkosto. Ymmärrettävästi kaikki järjestöt eivät ole niin isoja kuin partion maailmanjärjestö mutta vaikuttaako oikeasti järjestön jäsenmäärä? Palvelun idea on kuitenkin resurssien tarjoaminen tarvitseville järkevästi ja keskusjärjestö toimii koordinoijana. Yhteisprojektit ovat otollisia kohteita rahalliseen tukeen. Pistetään siis hyvä kiertämään ja jaetaan osaamista. Yhdessä innostutaan, tarjotaan mielekästä tekemistä vapaaehtoistekijöille.
Maya Hänninen
Kirjoittaja on reissannut ympäri maailmaa ja tutustunut eri järjestöihin ja heidän toimintatapoihin. Parasta aikaa hän on mukana varmistamassa, että maailmanjärjestön konsulttien osaaminen on tasalaatuista kaikilla alueilla.
Tuntuuko, että kaipaat syvemmälle meneviä keskusteluja kuin mitä muutamien sanojen kirjoittaminen liimalapuille antaa? Jos keskustelu avaisi jotain syvällisempää ymmärrystä, joka yllättäen kytkisi ajatukset yhteen aivan uudella tavalla…
Kuvittele, että kutsut joukon ystäviä luoksesi keskustelemaan ja viettämään iltaa. Ei sitä keskustelua fasilitoida, mutta se saattaa olla hyvin intensiivinen ja mullistava kokemus. Miten tätä kokemusta voisi toistaa työpaikoilla, johtamisessa ja vuorovaikutuksessa? Jos fasilitointi ei olisikaan ainaisia liimalappusulkeisia vaan yhtä luonnollista ja huomaamatonta kuin keskustelut kahvipöydän äärellä.
Art of Hosting tekee osallistavasta johtamisesta taidetta, jossa hienovaraisilla yksityiskohdilla luodaan hyvää dialogia ja päästään keskusteluissa konkretiaan.
Art of Hostingista saa työkaluja suurten ryhmien ja isojen yhteisöjen osallistavaan johtamiseen. Koska on polttava tarve päästä yhteiseen tavoitteeseen, vastuuseen, sitoutumiseen ja itseohjautuvaan toimintaan. Koska halutaan auttaa ihmisiä kuuntelemaan erilaisia näkemyksiä, luoda tilaa osallistumiselle sekä toisten huomioimiselle ja muuntaa ristiriidat luovaksi yhteistoiminnaksi. Tähän Art of Hosting 12.-14.6. tarjoaa paikan kasvulle, oppimiselle ja kansainväliselle verkostoitumiselle.
Koska innostuksen on lähdettävä jokaisen sisältä, tarvitaan keskusteluja joissa herätetään innostus ja kytketään se yhteen muiden kanssa. Art of Hosting antaa kaksi voimakkainta innostuksen johtaisen menetelmää, jotka tiedän: open spacen ja arvostavan haastattelun. Molempien peruskaava on sama: luo ympäristö, jossa voimavarat, vastuu ja innostus pääsevät valloilleen ja astu pois tieltä. Yksinkertaista, voimakasta ja vaativaa.
Innostuksen ja vastuunoton välineet: open space ja arvostava haastattelu
Ylhäältä alaspäin toimiva hallinto on korvautumassa uudenlaisten johtamisstrategioiden tieltä. Erilaisissa kumppanuuksissa ja itseohjautuvissa verkostoissa yhteisön jokainen jäsen on samanaikaisesti vastuussa sekä itsensä että muiden johtamisesta.
Open spacen periaatteiden ja yhteisen kysymyksen ymmärtämisen kautta voimme rakentaa ja johtaa itseohjautuvia verkostoja.
Arvostavassa haastattelussa tutkitaan, mikä tuo energiaa ja hyvää yhteisöihin, entä jos onnistumisia olisi enemmän, jopa runsaasti ja miten se voitaisiin tehdä yhdessä.
Piiritekniikka: hämmästelyn ja kuulemisen dialogia
Kompleksisia ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, työyhteisöjen kehittämiseen tai organisaatiomuutoksiin, ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. On vain huonompia ja parempia keinoja, jotka kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Ne ovat ainutlaatuisia, juuri sen yhteisön ominaisuuksista syntyviä monimutkaisia kudelmia.
Piirissä on kolme periaatetta. Jokainen osallistuja on johtaja. Vastuu kokemuksen laadusta on jaettu. Huolehditaan ja kuunnellaan kokonaisuutta henkilökohtaisen agendan sijaan.
Näiden ratkaisemiseen tarvitaan parempaa vuorovaikutusta, hämmästelyä ja kuuntelua. Ratkaisut löytyvät kuulemisen, tutustumisen ja tiedon etsimisen, kyseenalaistamisen ja syventymisen kautta yhdessä sitoutuneeseen ja viisaaseen toimintaan. Tähän dialogisuuteen esimerkiksi piiritekniikka antaa keinoja kuulla toisia ja löytää yhteisiä ratkaisuja.
Tärkeimpien ajatusten löytäminen: World cafe
Koska asioita on usein on paljon, tarvitaan keino erotella jyvät akanoista. World cafen vahvuus on useamman kierroksen avulla auttaa syventämään ymmärrystä, mikä tässä teemassa on tärkeää. Kaikki alkaa oikeiden voimallisten kysymysten löytämisestä. Niiden avulla ryhmän koko viisau saadaan kerättyä World cafella.
Yhteisen projektin suunnittelu Pro action cafe tai Design for wiser action
Oli kyse projektin tai yrityksen käynnistyksestä, niin yhteisen toiminnan suunnitteluun tarvitaan omat työkalunsa. Näitä ovat Pro Action cafe tai Design for Wiser Action, joista saa selkeän prosessin toteutuksen suunnitteluun.
“Tulin etsimään menetelmiä ja ymmärsin, että se on minusta itsestäni kiinni, ei menetelmistä”
“Art of Hosting opetti minulle läsnäolon merkitystä. Hiljaisuuden tärkeyttä. Istumaan käsieni päällä, sillä joskus on tärkeämpää se mitä ei tee, kuin se mitä tekee.”
Art of Hostingissa kaikki osallistujat pääsevät harjoittelemaan osallistavan johtamisen taitoja ja menetelmiä käytännössä. Tunnelma on välitön ja avoin. Moni astuu mukaan oppiakseen uusia menetelmiä ja Art of Hosting -kokemuksen jälkeen kääntyy pohtimaan sisäänpäin mitä “host yourself first, so you can host others” tarkoittaa. Syntyy ymmärrys, että menetelmät ovat työkaluja, osa kokonaisvaltaisempaa prosessia, joka synnyttää merkityksellisiä keskusteluja.
Kansainvälinen Art of Hosting -verkosto kasvattaa jatkuvasti kokonaisuutta parhaista menetelmistä ja teoriasta monimutkaisten yhteisöjen johtamisesta kaaoksen ja järjestyksen rajamailla. Oletko valmis ottamaan seuraavan askeleen syvälle menevien keskustelujen luomiseksi, koska vanhoilla tavoilla ei ratkaista tulevaisuuden ongelmia? Jos olet, niin tule mukaan Art of Hosting -verkostoon 12.-14.6. Otavan opistolla.
Lari Karreinen
Kirjoittaja on oppinut Art of Hostingista läsnäolon, tilankäytön ja piirin vaikutuksista. Matka jatkui itseohjautuvuuden ymmärtämiseen ja nyt etsitään ymmärrystä pidempien prosessien rakentamisesta ja pinnan alla olevien näkymättömien asioiden saamisesta näkyviksi. Jokainen Art of Hosting tuo lisää uusia oppimiskysymyksiä.
Olen lukuisia kertoja ollut järjestön tapahtumassa, jossa on kysytty minkälaista apua me tarvitsemme paikallisyhdistyksessä. Alussa ja nuorempana koin kysymyksen vaivalloiseksi, koska en tiennyt minkälaista apua pyytäisin yhdistykselle. En kertakaikkiaan ymmärtänyt mitä pyytää. Kyse ei missään nimessä ollut siitä, etten olisi kehdannut pyytää apua tai että olisin ajatellut, että osaamme kaiken jo itse. Ei. En vain tiennyt mitä pyytää.
Vuosia myöhemmin istuin pöydän toisella puolella, tarjoamassa apua paikallisyhdistyksille ja oli minun vuoroni esittää ne kysymykset. Jälleen ihmettelin, kun ne toiset eivät osanneet sanoa mitä he tarvitsevat.
Oma ohjaaja sai minut oivaltamaan avun pyytämisen tärkeyden
Avun hyödyntämisen taian oivalsin vasta kun osallistuin partionjohtajan jatkokoulutukseen. Siihen kuuluu pidempiaikainen kehitystyö ja kouluttautujalleannetaan ohjaaja tueksi. Pääsimme alkuun ohjaajan kanssa, ja huomasin nopeasti minkälainen resurssi hän oli! Hänen kanssaan minulla oli lupa miettiä ja pohtia minulle tärkeitä asioita projektijohtamiseen liittyen. Kehityin valtavasti ihmisenä ja johtajana sen vuoden aikana. Sen jälkeen ymmärsin miten hyödyllistä henkilökohtainen ohjaus on.
Miten tuki tarjotaan isolle joukolle?
Mutta miten voimme sitten tarjota henkilökohtaista ohjausta isolle joukolle ihmisiä? Sehän vie suunnattoman kauan, jos halutaan tarjota jäsenille oma ohjaaja. Voiko sellaista tehdä ja onko se resurssitehokasta? Montakohan vapaaehtoista tarvitaan ja mistä heidät kaikki löydetään?
Näitä samoja ajatuksia pyöriteltiin pitkään partiossa. Mietimme, miten voimme tukea paikallisyhdistyksessä toimivia lippukunnanjohtajia paremmin, heitä jotka nuoresta iästä huolimatta ovat arjen sankareita. He pyörittävät yhdistyksiä, joissa saattaa olla jopa pari sataa jäsentä ja toimintaa neljä kertaa viikossa. He ovat melko yksinäisiä ison taakan kanssa. Apua on kyllä ollut tarjolla pitkään, mutta muutama vuosi sitten panostettiin johtamisen tukemiseen isolla kädellä.
Aluksi todettiin, että lippukunnanjohtajan tehtävä on liian iso yhdelle vapaaehtoiselle, joten se jaettiin kolmelle henkilölle. Seuraavaksi nimettiin näille kolmelle avainhenkilölle omat valmentajat piiristä. Nimettiin siis henkilöt, joiden tehtävä on tukea lippukunnan arkea ja varmistaa, että lapset ja nuoret saavat turvallisen paikan jossa toimia ja kehittyä. Siis toisesta näkökulmasta varmistaa, että partion tavoite toteutuu Suomen jokaisessa kolkassa.
Tuloksia näkyy jo
Tämä tukimuoto on ollut käytössä parisen vuotta ja tuloksia on pikkuhiljaa nähtävissä. Rekrytointi on edelleen haaste, mutta ei ylitsepääsemätön tehtävä. Kaikki tehtävät on kuvattu, räätälöidyt koulutukset pyörivät ja nettisivuille on kuvattu kaikki minkä voi kuvata. Täydellisyyttä ei olla tavoiteltu ja monessa kohtaa on muokattu suunnitelmia ja eroavaisuuksia on sallittu.
Sanoisin, että lippukunnan johtajakolmikko on etuoikeutettu, kun saavat näin hienoa tukea. Heidän on vielä vaikeaa pyytää apua, mutta kun he oppivat tuntemaan valmentajansa, heidän itseluottamuksensa kasvaa ja sitä kautta he innostuvat edistämään lippukunnan yhteistä hyvää johdonmukaisesti.
Kiinnostu toisesta
Tällä esimerkillä haluan kertoa, miten paljon voi saada aikaiseksi kun on kiinnostunut toisesta henkilöstä. Vapaaehtoistyö kun on niin kiinni henkilön omasta motivaatiosta. Miten siitä saa kiinni ellei kysymällä toiselta? Ihminen on rakennettu niin, että kun hänestä ollaan kiinnostuneita, hän mielellään kertoo, usein pitkäänkin. Ja siinä keskustellessa – yhtäkkiä aivan huomaamatta – samalla tuleekin hahmoteltua tulevan kauden toiminta ja edessäsi seisoo henkilö joka sen haluaa toteuttaa.
Maya Hänninen
“Kirjoittaja on oppinut johtamaan vapaaehtoistyössä. Hän uskoo ihmisiin ja voimaan mikä piilee heissä. Sen voiman hän yrittää saada esiin jotta jokainen voisi kehittyä sekä ihmisenä että omassa tehtävässään.”
Kun tietää miten oma toiminta vaikuttaa, se motivoi tekijöitä, auttaa valikoimaan vaikuttavimmat toimet sekä varmistaa rahoituksen jatkuvuutta. Vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen vaikuttavuuden mittaaminen toistuu kysymyksenä yhä useammassa Osanan vetämässä työpajassa. Kokosimme yhtä työpajaa varten ideoita ja esimerkkejä mittareista, joilla arvioida vapaaehtoistoiminnan ja vertaistuen hyvinvointivaikutuksia.
Puuttuuko tästä lempimittarisi? Vinkkaa tai lähetä sähköpostilla. Tämä ei ole millään muotoa kattava tai tieteellisesti perusteltu lista. Halusimme silti jakaa sen hyödyksi ja iloksi kaikille toimijoille ja mielellämme täydennämme sitä.
Peukut ja paukut
Opintokeskus Sivis kehitti Suomen Parkinson-liiton kanssa Peukut ja paukut -menetelmän vapaaehtoistoiminnan sosiaalisten hyötyjen mittaamiseen. Siinä hyötyjä (peukut) mitataan kysymällä ryhmässä näin:
1. Kannattiko olla mukana? (Lasketaan yhteen peukkujen pisteet)
2. Tuliko toiminnasta hyvä mieli?
3. Tunnetko voivasi paremmin?
4. Opitko uutta?
5. Vapaavalintainen kysymys ryhmän tyypin mukaan (esim. liikuntaryhmässä:
Onko kuntosi tai toimintakykysi parantunut?)
Lisäksi kirjataan muutamalla lauseella vapaaehtoisten kokemuksia.
Kykyviisarissa vastaaja arvioi omaa koettua työ- ja toimintakykyään, osallisuuttaan ja hyvinvointiaan. Se mahdollistaa muutoksen tarkastelun, jos mittaus toistetaan. Kykyviisari on ilmainen, sitä ylläpitää ja kehittää THL. Sen voi tilata käyttöön täältä.
Lisää mittareita
Sosten vaikuttavuusmittareita järjestötyöhön -taulukossa on koottu todella monipuolisesti ja analyyttisesti erilaisia mittareita. Vaikuttavuuden tavoitteiden asettamisessa hyötyä voi olla myös THL:n Sotkanetin sadoista indikaattoreista.
Terveisin
Lari Karreinen
Mitä meistä sanotaan?
“Olin tosi tyytyväinen, kun sain kuulla sellaisten ihmisten äänen, jotka eivät ole aikaisemmin puhuneet koko työyhteisön kuullen.”
Meillä on käynyt monta erilaista kouluttajaa tiimeissä, mutta koska olemme niin erilainen järjestä niin se ei ole vastannut tarpeita. Nyt tuntui, että vuosien jälkeen pääsimme eteenpäin.
“Erittäin hyödyllistä! Ensi kertaa eri virastojen saman asian kanssa työskentelevät pääsimme yhteen ja saimme sovittua konkreettiset askeleet.”
Lari Karreinen
Strategioiden mestari!
Ilman Petrin apua muutosta ei olisi tapahtunut. Nyt kaikille työntekijöille uusiutumisen tarve ja suunta on selvä.
Petri Toikkanen
”Emilia on kouluttajana erinomainen: avoin, valmistautunut, osaava, tilaa antava, rennon ilmapiirin luova”
”Rauhallinen, luonteva, innostava kouluttaja, joka on aidosti kiinnostunut meidän tilanteesta”
