Reumaliitossa osallistavaan organisaatiomuutokseen lähdettiin yhdistysväen tarpeista. Osanan Lari Karreinen rakensi liiton kanssa itseohjautuvan ja aiempaa kevyemmän mallin aluetoiminnalle. Tuloksena syntyi itseohjautuvuutta ja yhdistysten yhteistoimintaa tukeva uudenlainen toimintamalli. Videolla järjestötoimen johtaja Ulla Rantanen kertoo, mikä teki prosessista onnistuneen.
Tavoitteena toimijoille kevyt ja innostava malli
Aluetoimintaa oli tarpeen järjestää uudelleen monesta syystä. Käytössä olleet aluetoimikunnat koettiin työläiksi ja niiden rooli epäselväksi. Liitolla ei ollut piirityöntekijöitä, vaan aluetoiminta oli vapaaehtoispohjalta toimivien paikallistoimikuntien ja liiton työntekijöiden varassa. Edustajien valitseminen aluetoimikuntien kokouksiin, valintaprosessit valtakirjoineen ja pitkät matkat kokouksiin varsinkin Lapissa ja Itä-Suomessa koettiin raskaiksi.
Kehittämistä varten haluttiin saada selville, miten toimintaa pitäisi yhdistysväen mielestä parantaa. Samalla haluttiin säilyttää toimivat käytännöt. Muutosta lähdettiinkin rakentamaan yhdistystoimijoiden kanssa, jotta se vastaisi varmasti toiminnan tarpeisiin.
– Oma roolini oli ohjata prosessia eteenpäin. Ensin kerättiin ongelmakohdat, hyvin toimivat asiat ja muutostarpeet. Tämä tieto piti järjestellä käsiteltäväksi kokonaisuudeksi, jota työstämällä ratkaisut sitten löytyivät, Lari kertoo muutosprosessista.
Kehittämisen ideat kentältä
Tarve uudistaa aluetoimikuntamallia oli tullut vahvasti esille kyselyissä paikallistoimijoille. Reumaliiton hallitus päätti tarttua asiaan. Työskentely aloitettiin aluetoimikuntien sekä yhdistysten puheenjohtajien kanssa selvittämällä aluetoimikuntien työn toimivimmat käytännöt ja muutostarpeet. Vuosien varrella aluetoimikunnissa oli tehty paljon onnistuneita yhteisiä tilaisuuksia, vaikuttamistyötä ja tiedonvaihtoa. Oli tärkeää tehdä toimijoiden hyvää työtä näkyväksi ja hyödyntää sitä suunnittelussa.
– Osallistujien innostus uuden toimintamallin luomiseen yhdessä oli käsinkosketeltavaa. Kaikki liiton puheenjohtajasta paikallistoimijoihin ja toimistoon olivat mukana etsimässä ja luomassa toimivia ratkaisuja, Lari iloitsee.
Lisäksi tehtiin kysely, jotta eri puolilla Suomea olevien yhdistysten kokemukset ja tarpeet saataisiin kattavasti esiin. Kysely teki kehittämistyön laajalti näkyväksi. Samassa yhteydessä oli hyvä hakea jäseniä kehittämistyöryhmään. Pohjaksi selvitettiin muiden valtakunnallisten yhdistysten ja liittojen erilaisia tapoja tukea paikallistoimintaa.
Kehittämistyöryhmään saatiinkin mukaan monipuolista osaamista ja näkökulmia niin hallituksesta, valtuustosta, aluetoimikunnista, yhdistyksistä kuin työntekijöistä. Työskentely eteni sujuvasti myös hybridityöpajana, jossa etäosallistujat pääsivät tasavertaisina mukaan. Työpajojen välillä kehittämisryhmäläiset kysyivät paikallisyhdistyksiltä vielä mielipiteitä kehitteillä olleista ratkaisuista. Tällä varmistettiin, että malli vastaisi varmasti toimijoiden tarpeisiin.
Alussa kukaan ei tiennyt, millainen uusi malli olisi. Ulkopuolinen apu prosessissa varmisti myös ideoinnin avoimuuden ja yhteistyön sujumisen, sillä sen myötä päästiin irti huolesta, että muutos olisi ylhäältäpäin saneltu. Siirtyminen uuteen toimintamalliin vaatii aina opettelua. Kun malli on toimijoiden itsensä tekemä, joka alueelta löytyy sen paremmin tuntevia ihmisiä.
Uudessa aluemallissa paikallistoiminta keskittyy toimijoita innostaviin asioihin, tekemiseen ja ihmisiin kokousten ja rakenteiden sijaan. Yhdistyksillä on vuosittain alueellinen työpaja, jossa pohditaan kuluneen vuoden toimintaa ja ideoidaan tulevan vuoden yhteistyötä. Toimijat saavat nostaa esiin ne aiheet, jotka he juuri silloin kokevat tärkeimmiksi. Työryhmät muodostetaan vuodeksi näiden aiheiden ympärille toteuttamaan toimintaa: yhteisiä retkiä, koulutuksia tai vaikkapa vaikuttamistyötä sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä koetaan tärkeäksi. Tässä noudatetaan open spacen periaatteita. Kaikkiaan paikallistoiminta kehittyy itseohjautuvaan suuntaan niin, että työntekijät toimivat alueiden tukena.
Reumaliitossa organisaatiomuutosta on saatu jalkautettua myönteisissä tunnelmissa ja innostuksella. Mallia halutaan kehittää jatkossa edelleen, kun tarvetta siihen ilmenee.
Neljä erilaista tapaa tukea alueellista yhdistystoimintaa
Löysimme neljä erilaista tapaa tukea alueellista yhdistystoimintaa sellaisissa valtakunnallisissa järjestöissä, joilla ei ole kolmitasoista paikallis-, piiri- ja liittorakennetta. Ne ovat:
- Ohjausryhmät alueellisen tuen tukena ja vaikuttamistyön foorumina
- Yhteistyöfoorumit, kuten yleiskokoukset ja suunnittelupäivät alueellisessa tukemisessa
- Vapaaehtoispohjalta organisoitu tuki
- Muut muodot, kuten alueelliset selvitykset
Lataa tarkempi kuvaus erilaisista alueellisen tuen malleista alta!
Mikä on järjestörakenteen tulevaisuus?
Järjestökentällä yleinen paikallis-, piiri- ja liittorakenne koetaan toisinaan raskaaksi, kun haluttaisiin keskittyä toimintaan eikä rakenteiden ylläpitoon. Hallituksiin on yhä vaikeampi saada jäseniä niin paikallis- kuin piiritasolla. Tarve paikallistoiminnan tukemiseen sekä yhteistyön ja hankkeiden koordinoimiseen piireissä, maakunnissa ja tulevilla hyvinvointialueilla ei ole kadonnut, päinvastoin.
Me Osanassa autamme mielellämme toiminnan uudistamisessa, rakenteiden kehittämisessä ja strategioiden tekemisessä osallistavasti niin, että kaikki kokevat olevansa toimijoita muutoksessa. Ota yhteyttä!