Digitaalisuuden aikakaudella olemme tottuneita siihen, että erilaisissa laitteissa voi olla erilaisia käyttöjärjestelmiä. Jos olet tottunut operoimaan Android- puhelimella ja oletat myös toisen puhelimen toimivan saman logiikan mukaan, törmäät pian ristiriitaan, jos kyseessä onkin Applen puhelin. Jos taas tunnistat, että tässä puhelimessa on erilainen käyttöjärjestelmä ja toimit sen huomioiden, puhelin toimii todennäköisesti moitteetta.
Neuromonimuotoisuus on neurobiologista monimuotoisuutta
Erilaisten käyttöjärjestelmien äärellä ollaan myös neuromonimuotoisuudessa. Ei tosin digitaalisten laitteiden vaan aivojen erilaisten käyttöjärjestelmien äärellä.
Neuromonimuotoisuus tarkoittaa ihmisten neurobiologista monimuotoisuutta, joka näkyy aivojen erilaisina tapoina hahmottaa maailmaa, tehdä aistihavaintoja ympäristöstä sekä käsitellä tietoja. Nämä vaikuttavat myös esim. tapoihimme oppia, työskennellä sekä olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Yleisiä esimerkkejä neuromonimuotoisuudesta ovat ADHD ja autismi, mutta neuromonimuotoisuuden sateenvarjon alle mahtuu paljon muutakin.
Häiriökeskeisyydestä kohti ominaisuuksien positiivista näkemistä
Elämme aikaa, jolloin neuromonimuotoisuuteen liittyvä ymmärrys ja tietoisuus kasvaa nopeasti. Terminologia eli käytetyt sanat elää ja muuttuu myös. Tällä hetkellä voi törmätä hyvin kirjavaan terminologiaan riippuen siitä, mistä perspektiivistä käsin puhuja asiaa tarkastelee.
Yhteiskunnassamme ja julkisessa keskustelussa on vahvoilla häiriökeskeinen näkökulma, jonka juuret on lääketieteessä. Ehkä joskus lähitulevaisuudessa muistelemme ihmetellen tätä aikaa, jolloin valtavirrasta poikkeavia neurotyyppejä nimitettiin häiriöiksi ja niillä oli diagnoosikoodit (vrt. homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena ennen kuin sen ymmärrettiin olevan normaali osa ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuutta).
Medikalisaation myötä yhteiskunnassamme on hyvin vahvat normit, joiden mukaan valtavirran neurotyyppi on normaali ja muut neurotyypit ovat siitä poikkeavia häiriöitä. Tällainen näkökulma toistuu valitettavan usein niin mediassa, kouluissa, työpaikoilla kuin monissa palveluissa. Neuromonimuotoisuuden näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa kyse on kuitenkin vain aivojen neurobiologisen monimuotoisuuden ilmenemistä, aivojen erilaisista käyttöjärjestelmistä, joita ei tarvitse eikä voi arvottaa toisiaan paremmiksi tai huonommiksi.
Vaihtoehtoista näkökulmaa voi hakea esim. Uuden Seelannin maorien keskuudesta. Maorin kielellä on neuromonimuotoisuutta kuvaavia termejä, joissa fokus ei ole häiriöajattelussa, vaan neurovähemmistöjen ominaisuudet nähdään positiivisessa valossa.
Kaksi esimerkkiä myönteisestä näkökulmasta
Maorin kielellä on neuromonimuotoisuutta kuvaavia termejä, joissa fokus ei ole häiriöajattelussa, vaan neurovähemmistöjen ominaisuudet nähdään positiivisessa valossa.
ARORERETINI = Huomio/tarkkaavuus menee moniin asioihin. Sen sijaan, että fokus on haasteissa, arvostetaan sitä, että ihmisellä on kyky huomata ja tutkia monia erilaisia asioita. Tämän ominaisuuden nähdään ruokkivan luovuutta sekä oivalluksia. Miten paljon hedelmällisempi tämä näkökulma on kuin länsimaisesta lääketieteestä kumpuava ADHD, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö!
TAKIWATANGA = Omassa ajassaan ja paikassaan. Sen sijaan, että fokus olisi siinä, että autisti ei ole vuorovaikutuksessa muiden kanssa samalla tavalla ja samassa rytmissä kuin muut, arvostetaan ihmisen omaa tilaa sekä tapaa olla ja toimia, uppoutua omaan maailmaan omien mielenkiinnon kohteiden pariin.
Aikaa, aikaa ja vielä lisää aikaa
Valituilla sanoilla ja näkökulmilla on väliä, niin kuin yllä olevat esimerkit osoittavat. Erityisesti kun tehdään osallisuus- ja yhdenvertaisuustyötä, on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota tapoihin, joilla vähemmistöistä puhutaan, myös neurovähemmistöjen kohdalla. Niinikään toimintatapoja on syytä tarkastella kriittisesti. Sama ihminen eri toimintaympäristöissä voi olla täysin toimintakyvytön tai aktiivinen osallistuja.
Neuromonimuotoisuuden huomioiminen voi olla rakenteiden ja toimintatapojen kriittistä tarkastelua sekä monien pienten tuunausten tekemistä, jotka voivat hyödyttää hyvin monia muitakin osallistujia. Erään koulutuksen jälkeen varhaiskasvatuksen ammattilainen jakoi oivalluksensa: Sen sijaan, että mietitään vain ratkaisuja yksilöille, tulisikin miettiä tiloja ja toimintatapoja uusiksi, muuttaa niitä rakenteita, joissa toimitaan, jotta kukaan ei kuormittuisi kohtuuttomasti ja kaikki voivat osallistua ja toimia yhdenvertaisesti.
Sama pätee niin työpaikoille, erilaisiin palveluihin kuin vaikka yhdistystoiminnan arkeenkin. Esimerkiksi kokouskulttuuria voidaan selkeyttää etukäteen jaettavilla selkeillä asialistoilla ja yhteenvedoilla. Sen sijaan että vaaditaan tietyn normin mukaista vuorovaikutusta voidaan mahdollistaa useita eri tapoja omien ajatusten ilmaisuun. Aistikuormitusta voidaan pienentää monilla tilaratkaisuilla kuten akustisilla ratkaisuilla sekä hiljaisten tilojen käyttöönotolla.
Seuraavassa neuromonimuotoisuutta koskevassa bloggauksessa käsittelemme teemaa syvemmin osallisuustyön näkökulmasta.
Kirjoittaja on Osanan osallisuusasiantuntija Maia Fandi, joka katsoo maailmaa ADHD:n (aroreretinin) värittämästä näkökulmasta ja kouluttaa organisaatioita neuromonimuotoisuudesta. Lue lisää Maiasta sekä hänen ammattitaidostaan ja palveluistaan.