Paikalle ryntää supersankarikonsultti! Kaikki tietävät mitä tulee tapahtumaan. Ensin asiantuntijakonsultti esittelee omia nerokkaita ideoitaan powerpointilla. Sitten alkaa villi post-it-lappujen kirjoittelu ja ajatusten sinkoilu. Kaikki saavat sanoa mielipiteensä, mutta oikeasti kukaan ei kuuntele ketään. Lopulta johto tekee päätöksen konsultin ehdotuksen mukaisesti. Keskustelu oli silkkaa teatteria!
Tätä showta yritän välttää viimeiseen asti. Miksi? Koska se ei yksinkertaisesti toimi.
Vasta sitoutuminen johtaa muutokseen
Asiantuntijakonsultilla voi olla omanlaisensa näkemys, joka voi olla jopa parempi kuin muiden. Siksihän häntä pidetään asiantuntijana ja hänet palkataan suurilla seteleillä. Mutta olennaista ei ole se, onko idea paras mahdollinen, vaan se, että ihmiset tarttuvat ajatukseen ja alkavat toimia sen pohjalta. Ja se sisäistäminen tapahtuu osallistumisen kautta. Ihmiset haluavat itse kehittää asioita, keskustella ja vaikuttaa. Silloin syntyy sitoutumista ja oikeasti muutosta.
Siksi mieluummin fasilitoijana edistän yhteistä keskustelua ja sen mahdollistamista. Konsultoiva osuus usemmiten rajoittuu yhteenvetojen tekemiseen. Omia lisäyksiäni tuon harvoin ja jos tuon, niin selitän kaikille selkeästi, mitkä ovat osallistujien ajatuksia ja mitkä omiani. Ajatuskeittiössä osallistujat tuovat raaka-aineet, ja minä lisään mausteita varoen ja kertoen kaikille mitä lisään.
Poikkeus kaavaan
Tänään tein kuitenkin poikkeuksen tästä kaavasta. Asiakkaan kanssa aloitimme uudenlaisen organisoitumistavan suunnittelun. Aiemmin helmikuussa pidimme yhden työpajan, jossa tunnistettiin kehittämiskohteita.
Tänään oli toinen tapaaminen. Ajatuksen ja oppimisen kannalta oli vielä liian aikaista siirtyä ratkaisuihin. Keskustelua oli käyty liian vähän. Mutta päädyimme asiakkaan edustajan kanssa kuitenkin siihen, että olisi hyvä esitellä konsultin näkemys.
Miksi näin? Syynä ovat osin puitteet. Joskus aika ja raha eivät mahdollista monivaiheista prosessia. On päästävä eteenpäin, ja aina ei ole mahdollisuutta toteuttaa täydellistä prosessia. Mutta toinen paljon oleellisempi syy oli herättely. Välillä tarvitaan ulkopuolista näkemystä, joka herättää keskustelua asioista, joista ei ole uskallettu puhua tai joita ei edes tajuta olevan olemassa.
Monesti olen vuosien varrella nähnyt tilanteita, ja itsekin sorruttua samaan, joissa tämä konsultti esittää -show johtaa huonoihin tuloksiin. “Ei tämä ole keksitty täällä” -asenne nostaa helposti päätään. Siksi otin haasteen vastaan hieman vastahakoisesti.
Ratkaisun altistaminen kritiikille
Selitin tilanteen rehellisesti osallistujille. Kerroin, että ei ole paras lähtökohta esitellä valmiiksi mietittyjä ratkaisuja tässä vaiheessa keskustelua. Vaikka kehittämiskohteita on jo pohjustettu keväällä, on vielä liian aikaista hypätä ratkaisujen kimppuun.
Pyysin osallistujilta avointa mieltä ja uteliasta ajatusten tutkimista. Sanoin, että mikään tässä ideassa ei ole pyhää. Ei tarvitse miellyttää konsulttia. Jos idea on huono, sanokaa se suoraan. Jos ideassa on potentiaalia, niin pohtikaa sitä uteliaasti ja antakaa sille mahdollisuus.
Osallistujat keskustelivat pienryhmissä esittelemästäni ideasta yli tunnin ajan. Yhteisessä loppukeskustelussa idea sai paljon suitsutusta. Tietysti siinä nähtiin myös paljon parannettavaa ja tunnistettiin riskejä. Viimeinen kysymykseni oli, voisiko ideaa viedä eteenpäin ja kehittää sitä edelleen. Kaikki osallistujat kannattivat asian jatkokehittämistä. Idea herätti mielenkiintoa ja nähtiin, että se parantaisi monia asioita. Useat korostivat, että ripeästi pitäisi edetä. Uutta pitää kokeilla, paikalleen ei saa jäädä.
Päästiin uusille ajatusurille
Olin todella tyytyväinen. En sen vuoksi, että ideani sai kannatusta, vaan sen vuoksi, että uusi idea oli selvästi herättänyt osallistujia. Oli päästy tavanomaisten ajatusurien ulkopuolelle. Oli päästy ajattelemaan sitä, että asiat voisivat olla toisin ja niiden muuttaminen voisi olla mahdollista.
Ehkä siis myös konsultin kannattaa tehdä asioita joskus eri tavalla ja mennä alueille, joissa ei yleensä toimi. Ehkäpä.